Onko lapsen syntymän pakko tarkoittaa levylautasen pölyyntymistä?
Onko lastenmusiikin pakko olla yksinkertaista ja sanoitusten selkokielisiä? Ei.
Skideille kannattaa tarjota muutakin kuin titinallea. Kuopuksemme Touko diggaili vauvana eniten afrobeatia ja sittemmin olemme käyneet läpi loputtoman valikoiman eri tyylejä. Lapset saavat kiinni yllättävän monimutkaisesta matskusta.
Reilun vuoden verran ylitse muiden on ollut naapurin Aarnin esittelemä Hevisaurus. Vuosi sitten sain seurata, kuinka nopeasti heavy-kliseet tarttuvat lapsiin.
Katseltuaan parina iltana Hevisaurus-videoita kaksivuotias Touko alkoi kävellä ympäri kämppää mikä tahansa lelu kitarana ja nostaa jalkansa vuorotellen sohvalle, penkeille tai sohvapöydälle. Kaikki monitorikaiutinta etäisestikin muistuttavat korokkeet saivat osakseen tämän kunnian.
Hän osoitteli määrätietoisesti etusormellaan ympäriinsä, kohti kuvitteellista yleisöä uskottavan rokkikukon itsevarmuudella.
Hiekkalaatikolla Aarnin kanssa vedetyt villit Hevisaurus-esitykset ovat naulinneet tuntemattomat ohikulkijat paikoilleen. Nyt kolmivuotias poika on käynyt bändin keikalla pari kertaa ja tarkastimme yhdessä Peacock-teatterin Velhojenvuoren salaisuus -musikaalin.
Itselleni Hevisaurus oli pitkään tuttu lähinnä yhtyeen rumpalin ja levy-yhtiön julkisesta kädenväännöstä. Dinosauruspukujen epäselvien immateriaalioikeuksien lisäksi huomasin, että kyseessä on tehokkaasti tuotteistettu brändi – Hevisaurus-tuotteita on loputon määrä.
Oheistuotteiden seasta löytyy myös ehtaa musiikkia. Hevisauruksen tuottaja, säveltäjä, sanoittaja, studiomuusikko, äänittäjä ja miksaaja Nino Laurenne on ollut mukana alusta alkaen, ja vakuuttaa, että yhtye tekee juraheviä tosissaan.
”Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään yksinkertaistaa Hevisauruksen musiikkia. Uskon, että kaiken ikäisille kuulijoille välittyy täysillä soittamisesta syntyvä energia”, Laurenne kertoo.
Bändi toimii myös isommille. Vuonna 2010 Ilosaarirockissa esiintyneen, vahvasti aikuiseen makuun musiikkia tekevän Bad Religionin basisti Jay Bently ylisti Voiman haastattelussa Joensuussa näkemäänsä Hevisaurusta maasta taivaisiin.
Laurenne testaa tuotoksensa omalla tyttärellään ja on saanut tuotannoilleen vahvan hyväksynnän. Sama tinkimättömyys kuuluu myös muutamissa muissa lapsille suunnatuissa musiikkiprojekteissa, kuten Ella ja Aleksi sekä Ipanapa putoavat samaan laariin Hevisauruksen kanssa.
Kokeneet muusikot soittavat tosissaan ja kunnianhimoisesti, kohdeyleisöä aliarvioimatta.
Toisinaan yleisön rajoja jopa koetellaan. Hevisauruksen uusimmalla, Kadonneen louhikäärmeen arvoitus -levyllä kuullaan entistä rankempia soundeja.
Pingviini vilkuttaa -kappaleella matkustetaan Norjaan ja tyylilajina on Dimmuborgirilta vaikutteita saanut blackmetal. Koska laulun tarinassa pingviinillä on kurkku kipeänä, on laulukin ihan ehtaa kuolonkorinaa. Touko pohti kappaleen ensi kertaa kuullessaan, että laulaja varmasti tarvitsisi kurkkupastillia.
”Pingviini vilkuttaa oli varmasti niin rankka kuin voi olla. Siinä on kyllä vedetty homma tappiin, kun blastbeatit pauhaavat kahden sadan tempolla, ja päälle kiljutaan Norja-aiheisia tekstejä. Tempon suhteen raja tulee vastaan myös siinä, että pystyvätkö muusikot soittamaan sitä livenä.”
Konserteissa jurametallisaurukset soittavat biisit itse ja taustanauhojen käyttö on minimoitu. Jeesiä tarvitaan ainoastaan muutamissa kohdissa, joissa levyllä soittajia on enemmän kuin konsertissa lavalla.
Hevisaurus-levyillä on vieraillut liuta eturivin heavy-muusikoita, jokunen ulkomaan vahvistuskin. Kuinka lastenlevyllä esiintyminen on yhdistettävissä rankan rokkisällin imagoon?
”Kaikki, joita olemme pyytäneet, ovat lähteneet mukaan kiljuen. Monilla heistä on omia lapsia ja vierailu Hevisauruksissa on varmistanut, että faijan maine lasten päiväkodissa on kasvanut. Kyllä ammattilaiset tajuavat tämän hauskuuden ja jujun”, Laurenne vakuutta.
Hevisaurus & Velhojenvuoren salaisuus -musikaali Linnanmäen Peacockissa touko- & kesäkuussa. Lisäksi bändi keikkailee läpi kesän.
Jari Tamminen
