Arkielämän teknologinen tulevaisuus eli kuinka Charles Stross ryöstää virtuaalisen pankin.

Charles Strossin romaani Halting State lähtee liikkeelle tavallista raisummalla rikoksella. Joukko örkkejä iskee punaisen lohikäärmeen tukemana pienten pirulaisten ylläpitämään pankkiin ja kahmii mukaansa läjän voimallisia taikaesineitä. Mutta koska ryöstö tapahtuu kehittyneessä nettiroolipelissä, lähetetään sitä tutkimaan salskean samoojan sijaan skotlantilainen poliisi Sue Smith. Strossin tarinan näyttämönä onkin ennen kaikkea vuoden 2017 itsenäistyneen EU-Skotlannin Edinburgh ja lähitulevaisuuden arkinen yhteiskunta, vaikka taustalla leijuukin pelien haamumaailma.

Vaikka Stross nojaa tulevaisuuden kuvauksessaan moniin spekulatiivisiin teknologioihin, on tarinan aloittava kuvaus virtuaalisesta pankkiryöstöstä kovin tutun oloinen, onhan rikollisuus ja keinottelu nettiroolipeleissä jo arkipäivää.

Ylipäänsä kirjan ekskursiot pelien maailmaan ovat hiukan kankeita ja huojuvat tutun ja vierauden hankalassa välimaastossa. Onneksi Stross ei jää kuitenkaan märehtimään virtuaalimaailman kuvauksella, ja joitain maagiselta tuntuvia teknologisia jippoja lukuun ottamatta pelimaailman ja arkimaailman suhde rakentuu johdonmukaisesti.

Paljon kiintoisampaa on kuvaus siitä, miten arkista elämää täydennetään virtuaalisilla aineksilla eräänlaisten datalasien avulla. Tässä Halting State muistuttaakin aiemmin Voimassa arvioitua Ken McLeodin teosta Night Sessions – kirjailijat ovatkin vanhoja ystäviä ja ryyppykavereita, joten kirjojen keskustelu lienee hyvin konkreettista. Tässä ”täydennetyssä” arjessa informaation kerrokset ovat alati läsnä:

”Olet kytkenyt pois päältä tavalliset pelimaailman kalvot ja jättänyt jäljelle vain Google Localin ja Microsoft RouteMasterin, ja taivas ylläsi on karun selkeä; haamujen maailma on liki autio lukuun ottamatta Pohjois-Amerikkaan matkaavan matkustajakoneen matelevaa reittimerkkiä ja kieppuvaa punaista osoitinta, joka seuraa sinua kohti tulevan bussin reittiä.”

Reittioppaista on tullut kaupunkikävelyn toinen luonto, ja bussissa kulkijaa varoitetaan Sims-pelin kaltaisilla pyörivillä merkeillä kanssamatkustajista, joilla on antisosiaalinen tausta. Pääosin Stross kuvaa tätä arjen muutosta hyvin, mutta välillä hänellä menee yleisö sekaisin, kun kirjan henkilöt ihmettelevät arkensa teknologiaa turhan paljon.

Tarinan henkilöt joutuvat myös kohtaamaan teknologian haurauden ja riippuvaisuuden täydennetystä ja avustetusta arjestaan. Kriisitilanteessa esiin kaivettu kirjoituskone herättää hämmennystä, eivätkä kävelijät tunnista enää tutun kaupungin katuja. Tämä tulee esiin etenkin poliisien työssä, kun virtuaalisesti etäännytetyn työn tilalle tulee vanha poliisityön kontaktiurheilu:

”Olet tarpeeksi vanha tekijä muistaaksesi ajan, jolloin poliisityötä ei tehty täydennetyn todellisuuden läpi – jolloin piti käsitellä muutakin kuin kännisiä ääliöitä, jotka alkoivat huudella poliisille – etkä odota innolla illan kisojen alkua… etkä perjantai-iltaa, kuhan paikalliset kusipäät tajuavat, etteivät kyttien elämätallentimet ole päällä eikä kukaan valvo valvontakameroita.”

Suurin ero McLeodin kirjaan onkin, että siinä yhteiskunta on joutunut kokemaan useita vastaavia kriisitilanteita, ja kirjoitetusta tallenteesta on tullut olennainen osa arkipäivää. Strossin maailmassa informaation teknologiariippuvuus sen sijaan vain syvenee.

Kirjan toinen tärkeä teema, jonka Stross jakaa monien muiden skotlantilaisten kollegoidensa kanssa, on yksilön, yhteisön, yhtiöiden ja valtioiden suhteen pohdinta. Koska kirja on kirjoitettu pitkälti perinteisen etsivätarinan muotoon, ei ole ihme, että yksilön toiminnan merkitys korostuu jo kerronnallisista syistä.

Tämän kirjallisen vaatimuksen tuolla puolen Stross kuitenkin onnistuu esittämään joitain kiintoisia näkemyksiä myös siitä, miten esimerkiksi informaatioteknologian materiaaliset vaatimukset pitävät valtiotason toimijat edelleen merkityksellisinä teknologisista kehitysaskelista huolimatta.

Vaikka Stross tukeutuu vanhoihin kuvauksiin villeistä hakkereista, hän asettaa ne hyvin erilaiseen ja moniulotteisempaan kehykseen kuin mikään ”yhtiöiden maailma”. Toisin kuin vanha romanttinen cyberpunk, nykyinen lähitulevaisuutta käsittelevä scifi pohtii itse politiikan luonnetta. Strossin kirja ei tarjoa varsinaisia valaistumisen hetkiä, mutta puheenvuorona jatkuvassa keskustelussa se on ihan pätevä.

Stross on vanha roolipelaaja ja scifin, fantasian ja kauhukirjallisuuden nautiskelija, mikä näkyy hänen tekstissään. Lukijalta vaaditaan pelien, kulttisarjojen ja vaikkapa h.p. Lovecraftin tuntemusta. Kunnianosoituksena vanhalle tekstiseikkailupelien perinteelle Stross käyttää myös kirjassa sinä-muotoista kerrontaa, vaikka tarinaa kerrotaankin päähenkilöiden näkökulmasta. Jos pelien kieli ei ole tuttua, tämä vaatii totuttelua.

Charles Stross: Halting State. Ace Books, New York, 2007.

Ville Lähde