Kuusumun Profeetta: Huutoja hiljaisesta huoneesta.
Ektro Records 2012.

Porin progesaurus Kuusumun Profeetta nostaa jälleen päätänsä. Neljän vuoden hiljaiselon jälkeen aktivoitunut bändi taisi jäädä jossain vaiheessa nokkamies Mika Rätön muiden kiireiden jalkoihin, mutta nyt rivit ovat jälleen suorat. Satakuntalaisyhtye sukeltaa synkän koneromantiikan kanssa flirttailleen Lyhtykuja-albumin (2008) jälkeen takaisin orgaanisempaan ympäristöön.

Huutoja hiljaisesta huoneesta kuulostaa pehmeämmältä kuin edeltäjänsä, mutta pohjavire on edelleen melankolinen. Kuten progressiivisen rockin luonteeseen kuuluu, profeetat eivät päästä kuulijaa turhan helpolla. Sävellykset ovat mahtipontisia, syntetisaattorit vinkuvat ja soolot venyvät kerta toisensa jälkeen ylipitkiksi. Rättö kiekuu runollisia tarinoita ydintalvesta, ilonruhtinaista naurunviitoissaan ja papujen kasvattamisesta.

Levyllä on paljon hyviä hetkiä, mutta jälkimaku on kuitenkin tunkkainen. Verkkaisesti etenevä kokonaisuus jää vähän väliä polkemaan paikalleen ja kuulija tylsistyy. Loppujen lopuksi tuntuu siltä, että olen kuullut kaiken tämän aiemminkin.

Kuusumun Profeetta: Huutoja hiljaisesta huoneesta.
Ektro Records 2012.
Kolme tähteä.

Mikko Siltanen