Kaikki Juicen levyllä on kuultu moneen kertaan aiemminkin, mutta ehkäpä pommikonelaivueet uhkaavat alituiseen herkän runoilijan sielua jo kuudennentoista yön painajaisissa.
Pirkanmaan riimihärkä Juice Leskinen ei yllätä. Ikämiessarjaan siirtynyt maestro askaroi uutukaisellaan vahvasti ihmissuhdeasioiden ympärillä. Tekstit ovat tasalaatuisen ammattimaisia, eli tylsiä. Kaikki on kuultu moneen kertaan aiemminkin, mutta ehkäpä pommikonelaivueet uhkaavat alituiseen herkän runoilijan sielua jo kuudennentoista yön painajaisissa. Manselaismuusikot hoitavat kuitenkin osuutensa mallikkaasti, ja tuotannollisesti levy on Leskisen parhaimmistoa. Levyn helmeksi nousee lattarihenkinen nimikkobiisi Vaiti, aivan hiljaa.
Juice Leskinen: Vaiti, aivan hiljaa. Johanna.
Kolme tähteä.
_______________
Takavuosien vaihtoehtostara Liisa Tavi on pullauttanut ilmoille brasilialaisista käännösbiiseistä koostuvan mallikkaan uuden albumin. Teksteissä on eletyn elämän tuntua, jonka Liisa Tavi laulaa kokeneen naisen lämmöllä.. Alkuperäistä brasilialaisen musiikin henkeä kunnioitetaan, mutta tarinat on saatu uskottavasti siirrettyä suomalaiseen sielunmaisemaan. Olo on kuin kahvia siemaillessa kuulaana pakkasaamuna arava-asunnon lämmössä.. Taville tyypillinen poliittinen paatos loistaa onneksi poissaolollaan.
Liisa Tavi: Vaeltava Sydän. Johanna.
Neljä tähteä.
_______________
Haitarihirmu Markku Lepistö istuu levynkannessa auton takapenkillä soittimensa kanssa kuin Albert Järvinen aikoinaan. Kansanmusiikin maantiekiitäjän ensimmäisen soololevyn teemana on Pohjanmaa. Akustisessa äänimaisemassa tunnelmat vaihtuvat leppoisista sävelmistä Myskylintu-biisin uhkaavaan vimmaan. Silta on tyylikäs kansanmusiikkilevy, jossa traditio ja nykypäivä kättelevät kuin vanhat tutut. Lepistö kuuluu solistina maamme kurtunkurittajien valiokaartiin. Tätä olisi ilo soittaa ulkomaalaisille vieraille saunan jälkeen olvin kera. Kotimaisuusastetta tuskin saa enää korkeammaksi.
Markku Lepistö: Silta. Aito records.
Neljä tähteä.
_______________
XL venyy ja paukkuu. Bändin uudella Surreal-levyllä jatsin, rokin ja konemusiikin raja-aidat kaatuvat, ja maukasta sotkua on ryyditetty dj Bunuelin sämpläyksillä. XL on tiukasti kiinni ajassa, aiemmat pikku pekkapohjolamaisuudet ovat taaksejäänyttä elämää. Jarmo Saaren ja Arttu Takalon sävellykset kestävät varmasti kansainvälisetkin vertailut. XL on progejatsiksi sujuvaa ja selkeää, nautittavaa kuunneltavaa. Jokainen liike aina tyylikkäitä kansia ja särmikästä imagoa myöten tuntuu tarkkaan harkitulta. Harvinaista herkkua näillä leveysasteilla.
XL: Surreal. Rockadillo.
Viisi tähteä.
_______________
Timo Forss
