Teatteri vs. todellisuus

Lukuaika: 2 minuuttia

Teatteri vs. todellisuus

Kalenteri: Kaisa Korhonen ohjaa Elektran Oulun kaupunginteatteriin.

Ohjaaja Kaisa Korhonen on nähty ja kuultu puolustamassa monia liikkeitä ja teattereita. Eikä hän vieläkään lepää aloillaan. Maakunnat kaikkine karvoineen ovat tulleet ohjaustöiden myötä Suomea kiertävälle Korhoselle tutuiksi.

Helmikuun alussa ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterissa saanut kreikkalainen tragedia Elektra kertoo kostosta. Kuten Kauniissa ja rohkeissakin, antiikin tragedioiden murha-, nainti- ja sukulaisuuskuvioissa voi olla vaikea pysyä kärryillä.

Siispä lyhyt tiivistelmä: Kuningas Agamemnonin tytär Elektra murhauttaa Orestes-veljensä kanssa äitinsä Klytaimnestran ja tämän rakastajan, kostoksi Agamemnon-iskän murhasta.

Terve, Kaisa Korhonen. Tänään haastattelupäivänä, karmaisevana sattuman oikkuna, lööpeissä kerrotaan 16-vuotiaasta tytöstä, jonka epäillään junailleen äitinsä murhan.

”Väkivaltaa pursuaa kaikkialta, siitä on tullut itsestään selvä viihteen elementti, seksin rinnalla. Jos pc:n hiiri toimii tappoaseena lapselle, mitä se tekee suojattomalle mielelle?”

Elektra on kuin myytti verikoston olemuksesta. Näytelmän draaman elementteinä ovat todelliset teot, ne, joita normaalisti tehdään vain unissa, murhia ja sellaisia. Elektrassa näitä tekoja tehdään, mutta ihmiset pannaan vastuuseen niistä, niissä ei vain möyritä.”

Miksi juuri Elektra?

”Olen tehnyt aikaisemmin tämän stoorin Oresteian näkökulmasta. Nyt halusin vihaisen nuoren tytön päähenkilöksi. Ehkä se koskee naiseutta tänään ja sen muuttumista.

Jos jotakin esitystä mainostetaan ”yhteiskunnalliseksi”, niin silloin mennään laulamaan yhteistä kertosäettä, yleisö ja esiintyjät ovat jo valmiiksi samaa mieltä. Miten näin on käynyt?

”Maailma on niin pirstoutunut, on olemassa vain erityisyleisöjä. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, teatterihan on paikallista.”

Mistä niitä hyviä esityksiä löytää?

”Siinä tarvitaan jonkin verran hyvää onnea. Meillä on poikkeuksellisen paljon maakuntateattereita. Yllättävissä paikoissa on hyviä esityksiä, oman yleisönsä omaavia ja niitä puhuttelevia. Samaan aikaan resurssien puute näkyy.”

Onko ilmassa 90-luvun alkua?

”Teattereista on höylätty kaikki mahdollinen. Seuraavaksi ne voidaan enää tappaa. Kajaanin teatterin kriisi herätti tekijöitä ja paikallisia päättäjiä. Tarvitaan myös uusi sukupolvi maakuntateattereihin.”

Ehkä myös uusi yleisö. Pari-kolmikymppiset ystäväni eivät juuri teatterissa käy. Mitä sanoisit heille?

”Teatterin elinvoima on sen tavassa kerätä ihmiset samaan tilaan. Asioiden kokeminen toisten kanssa on hyvin olennaista koko tapahtumassa. Myös lavalla oleville: Esiintyjän elämä on siinä, että kohtaa elävät ihmiset. On teatterin heikkoutta, jos tämä tapahtuma ei toimi.”

Yhteisöllisyyden nimeen julistaa nykyisin moni uusi teatteriryhmä. Mitä on poliittinen teatteri tänään?

”Näkisin, että ilmapiirin muutos on tapahtumassa. Ihmiset reagoivat ryhmänä, ja suurempi ryhmä ihmisiä avaa suunsa jonkin epäoikeudenmukaisuuden puolesta. Tämä tulee tapahtumaan varmasti myös teattereissa.”

”Teatteri toteuttaa aina jotakin ulkopuolista tilausta. Sen on puhuttava oman aikansa kieltä. Mutta parhaassa tapauksessa, jos jutusta saadaan nopeasti kiinni, teatteri on muotoilemassa tätä ajan henkeä.”

mainos

Anarkistifilosofit katsovat, että ihminen voi toimia mielekkäästi ryhmässä ilman johtajaa. Mihin ohjaajaa tarvitaan?

”Näyttämöllä olemisen tila on intuitiivinen ja aistillinen. Se tarvitsee sen, joka katsoo ja kommentoi. Mutta en minä voi ketään määrätä! En pidä käskyttämistä minkään arvoisena. Esitys on yhteinen tekele. Kaikki teatterin tekemisen voima löytyy yhteisyydestä sekä toisten auttamisesta. That’s it, oli näkökulmana anarkismi tai mikä tahansa.”

Elektra Oulun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 9. 2.2008 alkaen.

Kimmo Modig

  • 9.9.2009