Kari Tapiiri on 2010-luvun hipstereiden Kari Peitsamo.
Tämä tarina on yhtä äkkiväärä kuin laulaja-lauluntekijä Kari Tapiirin kappaleet.
Editoin kesäkuun Voimaan juttua Mosambikin kadonneesta sarvikuonokannasta. Teen työn pitkin hampain, sillä olen erikoistunut politiikkaan ja talouteen. Kostoksi päätoimittaja käskee kirjoittaa sarvikuonoaiheesta myös kainalojutun.
Toukokuisissa juhlissa uhoan, että kirjoitan nykyään eläimistä. Joviaalisuuden puuskassa pyydän erästä eduskunta-avustajaa valitsemaan minkä tahansa eläinlajin.
”No, mitähän tapiireille kuuluu”, avustaja mietiskelee.
”Hyvä. Juttu tapiireista ilmestyy kesän Voimassa”, lupaan.
Alan tutkiskella tapiirien nykymenoja. Laji on vaarantunut, osin uhanalainen, mutta ei sillä poikkeuksellisen huonosti mene. Kohauttavin tapiiritapahtuma löytyy 1990-luvun loppupuolelta: tapiiri puri miestä jossakin pöpelikössä. Kukaan ei kuollut. Tapiiri pötki takaisin viidakkoon ja mies söi ehkä antibioottikuurin.
Kiroilen toimituksessa, että nyt tuli luvattua liikaa. Toimitussihteerillä välähtää.
”Kari Tapiiri”, hän huudahtaa. Kari Tapiiri eli Tapio Luhtasaari, 31, on Helsingin hipstereiden palvoma laulaja-lauluntekijä.
Vuosi sitten ilmestynyt esikoislevy Intiaani hankitaan toimitukseen heti, ja kuunnellaan huolella läpi. Levy jakaa toimituksen.
Tapiirin lauluissa palataan villiin länteen, kaivataan takaisin luontoon, utuisiin mielenmaisemiin. Laulajasta tulee mieleen Kari Peitsamo ilman arroganttia töksähtelevyyttä. On mies, kitara, kurittoman höpsöt sanoitukset ja herkkä tunnelma.
Voiman 34-vuotiaan kuvaajamiehen lempibiisi on ”Länkkäri”. Sen kertosäkeessä Kari Tapiiri laulaa eteerisesti ”ratsastaa joku vitun heeevonen, ei ketään enää kiinnosta länkkärit, jippijaijee, pum pum.”
”Etenevä”, kuvaaja muotoilee.
”Ton hönkäilyn kuuntelemisessa toleranssi tulee vastaan vartin jälkeen. Haluan katkoa Tapiirin kitaran ja lähettää sen pala palalta lajitovereille Madagaskarille”, toimituksen 30-vuotias miesjäsen kuvailee.
Vastakkainen kanta ei voisi olla kauempana:
”Tykkään yksinkertaisesta singer-songwriter-musiikista, se on ihanan söpöä ja tulee sielusta. Sanoituksetkin on tosi ihanat ja söpöt”, 33-vuotias naispuolinen graafikko, Tapiirin fani ja baarituttu huokaa.
”Maailmanpyörä-biisissä vaikka se lause, että puiden sisällä voi matkustaa”, hän jatkaa. ”Se on ihana, on luonto ja henkisyys yhdessä lauseessa. Melodiat on yksinkertaisia, ihanan aneemisia. Kaiken eteen voi laittaa ihana-sanan kun puhutaan Tapiirista.”
Pari vuotta soolouraansa luoneella Tapiirilla on Facebookissa yli 1 200 tykkääjää, se on paljon.
Usein käy niin, että kun alkaa seurata jotakin asiaa, se pompahtaa esiin joka paikassa. Niin myös Tapiiri, jonka kuvaaja huomaa seuraavana päivänä keikkailevan Helsingin Karhupuistossa, toimituksen vieressä.
Samaan syssyyn hän hoksaa, että maailman suosituimpiin artisteihin lukeutuva Lana del Rey on valinnut useiden ehdokkaiden joukosta lämmittelijäksi kesäkuun keikalleen Hartwall Areenalle juuri Tapiirin.
Menemme metsästämään Tapiiria Karhupuistoon.
”Tuolla se kävelee”, kuvaaja kuiskaa. Tapiiri vaeltelee puistossa hiukset liehuen, halailee vastaantulijoita ja heidän vauvojaan.
Hiekkaisen keskusaukion perukoilla on pieni, telttakatoksella varustettu lava, jonka keskelle Tapiiri kapuaa laulamaan outoja, herttaisia laulujaan. Onko ne tehty tosissaan? Kysytään.
Miksi laulat asioista, joista laulat? Oletko sielultasi hippi?
”Lauluni ovat yleismaailmallisia, arkisia ja tätä päivää. Niihin on helppo samaistua. Haluan, että laulut kuulostavat kauniilta. En tiedä mikä on hippi-sanan määritelmä. Minulla on pitkät hiukset ja rakastan rauhaa, mutta eikö se ole kaikkien oikeus?”
Olet rumpali fiftari-henkisessä Yöjuoksijat-yhtyeessä. Oma musiikkisi on hyvin erilaista. Miten löysit tyylisi?
”Sain akustisen kitaran pari vuotta sitten synttärilahjaksi. Rämpyttelin kitaraa ja biisejä alkoi tulla. Ystävät tykkäsivät ja käskivät mennä studioon.”
Toiset pitävät musiikkiasi vilpittömänä ja herkkänä. Kriittiset ovat sitä mieltä, että musiikkisi on tekonaiivia ironiaa.
”Voihan olla, että oon vähän naiivi. Mielestäni on hienoa, että myös lapset voivat kuunnella musiikkiani. Emmä oo tarkemmin sanoja miettiny. Yrittänyt vaan sanoa asioita suoraan. Tolleen mä kelaan maailmasta. En ymmärrä miksi pitäis ilmasta jotenkin vaikeemman kautta?”
”Toivon että musiikkini antaa kuulijalleen kannustusta, hyvää mieltä ja epäitsekkyyden siementä.”
Kari Tapiiri jää yhtä arvoitukselliseksi ja sympaattiseksi hahmoksi kuin luonnossa elävät kaimansa. Uusromanttisen musiikkigenren aallonharjalla hän ei onneksi ole toistaiseksi uhanalainen laji.
Kari Tapiiri esiintyy 10.8. Lawatansseissa, Rautalammin alakulttuuritaiteen festivaaleilla. Uusi Onni-sinkku ladattavissa netissä.
Kari Tapiiri: Intiaani. Timmion Records 2012. Toimituksen antamien tähtien keskiarvo: 3 tähteä.
Susanna Kuparinen
