Radiossa kuunneltiin hittikappaletta. Tai ei niinkään kuunneltu, vaan selviteltiin, miksi siitä oli tullut hitti.

Radiossa kuunneltiin hittikappaletta. Tai ei niinkään kuunneltu, vaan selviteltiin, miksi siitä oli tullut hitti. Hitillä tarkoitetaan kappaletta, jota on myyty paljon.

Käsittelyssä oli Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -kappale, ja studiossa oli oikein kaksi asiantuntijaa valaisemassa hitiksitulon syitä. Ja kyllä. Asia tuli selväksi. Suomalaisiin vetoaa doorinen molli (vrt. Uralin pihlaja).

Koska en vieläkään kykene tajuamaan levyjen hyvyyttä myyntitilastojen mukaan (enkä elokuvien paremmuutta niiden katsojamäärien mukaan), ajattelin asiaa laajemmin.

Muistin, että Mustat silmät (Dark Eyes) on ollut aina suomalaiseen sielunmaisemaan hyvin uppoava sävellys.

Viisikymmentä vuotta sitten televisiosta tuli ohjelma Brita Koivusen version päätymisestä äänilevyksi.

Levyjen teko tuntui tuolloin olevan tosi ankeaa. Tekijät kertoivat, kuinka vaikeaa oli saada nuotteja (mihinkähän niitäkin tuossa yhteydessä tarvittiin?). Samoin piti selvittää, millä soittimella tai miten ylipäätänsä kukin ääni oli saatu aikaan. Innoituslevynä ollutta Ernie Freemanin Dark Eyesia oli kuunneltu läpi kymmeniä kertoja.

Se oli sitä aikaa, jolloin piti saada kotimainen versio lähes kaikista maailmalla suosituista esityksistä.

Freemanin levy oli vauhdikas saksofoni-instrumentaali. Suomessa levyjen kuitenkin pitää olla aina laulettuja.

Hyvä ja suosittu levy Brita Koivusen Mustista silmistä tuli. Mallina olleesta esityksestä saatiin otettua kovan kuuntelun jälkeen kuitenkin tosin vain rytmi ja enkelikuoro.

Euroviisuvoiton ja ilmakitaransoiton maailmanmestaruuksien jälkeenkin olemme edelleen sama melankolinen kansa.

Pertti Laesmaa