Arvostelussa Riitta Paakki Trion levy.

Aina joku on väittämässä, että Bill Evans ei osannut swingiä eikä bluesia. Osasipas! Ja varsinkin svengata hän osasi.

Swingi ja svengi ovat eri asioita. Svengi on perussykkeen ympärille luotu rytminen tunne, joka tuntuu hämäävästi kiihdyttävän rytmiä. Myös pientä rytmistä epäröintiä voidaan havaita, mutta rytmi on koko ajan hallinnassa. Svengiä voi löytyä kovin eri tyyppisestä musiikista. Myös klassinen musiikki voi svengata.

Miksi puhuin Evansista. Siksi, että Riitta Paakin soitossa on paljon Evansia.

Tällä kymmenen vuoden takaisella levyllä – joka on ensimmäinen maassamme tehty naisinstrumentalistin omalla nimellä julkaistu albumi – Paakki soittaa Evansin tavoin pianotriojazzia. Bassossa (upright bass) on Ape (Ari-Pekka) Anttila ja rummuissa Mikko Hassinen. Kaikki kappaleet ovat kolmikon omia sävellyksiä.

Miellyttävää ja mielikuvituksellista soittamista. Muusikoiden osaaminen ja yhteistyö ilahduttavat.

Oivallinen esimerkki suomalaisen jazzin korkeasta tasosta!

Riitta Paakki Trio. Impala 2000. Viisi tähteä.

Pertti Laesmaa