Emme voi ohittaa isänmaamme nimeen latautuvaa kritiikkiä ja suomimista.
”Tutkimustiedon välittäminen päätöksen tekijöille on Suomen elpymisen edellytys, mutta kuka viitsii tai uskaltaa ryhtyä näin epäkiitolliseen hommaan, kun kollegat ovat nyrpeitä, poliitikot valvovat etujaan ja media ampuu alas kaikki liikkuvat ideat?” professori Ilkka Niiniluoto puolusteli Pekka Himasen konsulttitutkimuksia Helsingin Sanomissa lokakuussa.
Niiniluoto oli ilmeisesti penseä suomimiselle, vaikka rakkaan kotimaamme nimi on itsessään imperatiivi-muotoinen piiska, joka kyllä sivaltaa niin, että tuntuu.
Ja jos konsulttien tekemä tilaustutkimus tai muut ”liikkuvat ideat” ovat huonosti perusteltuja, tilattu vastoin lakia, rahoitettu hyvää tapaa rikkoen tai kuorrutettu filosofialla, joka ei liity tutkimukseen, ne pitääkin suomia ja ampua alas niiltä osin kuin ongelmia löytyy.
Wikisanakirjan mukaan verbi ’suomia’ tarkoittaa muun muassa moittimista, ivaamista, piiskaamista, ruoskimista ja pieksemistä.
Näin negatiiviseen ajatteluun pystyy harva maa – ainakaan nimellään. We can! Suomessa me pystymme, maassa, jonka 96-vuotisjuhlia saamme tänä vuonna viettää.
Tämän kunniaksi – tosin sattumalta – kädessäsi oleva Voima keskittyy lähes kokonaan tämän pohjoisen maan asioihin, sen kulttuuriin ja politiikkaan.
Sitä juhlimme myös tämän lehden kansikuvalla, jossa on valokuvataiteilija Ilkka Saastamoisen kuva sarjasta 80-luvulla syntynyt heinolalainen mies (ks. s. 30).
Suomiminen ei kuitenkaan tarkoita inhorealismia. Lokakuussa Valta Suomessa -seminaarissa sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kertoi, että hallitusohjelmaa suunniteltaessa käytetään ”inhorealistisia” laskelmia, mikä tarkoittaa sitä, että laskelmissa otetaan huomioon vain kulut eikä dynaamisia vaikutuksia.
Siksi hallitusohjelmaa suunniteltaessa nähdään vain kuluja, ei positiivisia vaikutuksia.
Hiilamo kertoi myös, että hallitusneuvotteluissa ei huomioida lainkaan päätösten vaikutuksia kuntatalouteen. Valtiovarainministeriö tuottaa siis tyhmiä laskelmia.
Suomessa tehdään kyllä syvällisempiäkin laskelmia. Ongelma on se, että vaikka tutkittua tietoa syistä ja vaikutuksista on tutkijoilla, yliopistoilla, Akatemialla ja tutkimuslaitoksilla, hallitus haluaa käyttää sitä yhä vähemmän.
Itse asiassa hallitus leikkaa tutkimuslaitosten budjettia ja siirtää ”tilaustutkimusrahaa” käsikassaraksi itselleen.
Siksi isänmaamme (vaikka kaikkien meidän isät eivät ole suomalaisia) nimeen latautuvaa kriittisyyttä ja suomimista, jonka siis äidinkielemme tarjoaa (vaikka tietenkään meidän kaikkien äidinkieli ei ole suomi), emme voi Voimassa ohittaa.
Silti Voima suorastaan pursuaa optimismia ja uusia ehdotuksia, jos vain rakas lukija kykenee altistamaan sielunsa näille uusille avauksillemme.
Tosin uutta kohti suuntaaminen vaatii aina myös esteiden ja ikävien asioiden käsittelyä ja ylittämistä, jotta jyvät erottautuisivat akanoista.
Suomi, tutki ja tarkista!
Kimmo Jylhämö
