Lukuaika: 2 minuuttia

Siviilivallankaappaus

Toisinajattelija: Turkissa on menossa näkymätön sotilasvallankaappaus. Tällä kertaa armeija ei kaappaa valtaa, mutta se ei suostu luovuttamaan sitä Turkin hallitukselle ja vaaleissa valitulle parlamentille.

Jotkut iäkkäät turkkilaiset luulivat, että maassa on jälleen sotilasvallankaappaus, kun armeijan komentaja Yasar Büyükanit puhui suorassa televisiolähetyksessä muiden kenraalien ympäröimänä 12. huhtikuuta.

Turkissa on menossa näkymätön sotilasvallankaappaus. Tällä kertaa armeija ei kaappaa valtaa, mutta se ei suostu luovuttamaan sitä Turkin hallitukselle ja vaaleissa valitulle parlamentille. Kenraali Büyükanit ilmoitti suorassa televisiolähetyksessä, että Turkin seuraavan presidentin on oltava sitoutunut sekularismiin, siis valtion ja uskonnon erottamiseen toisistaan. Suora viittaus pääministeri Recep Tayyip Erdoganiin, jonka AK-puolue on sitoutunut islamiin. Tämä oli ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun armeijan komentaja piti tiedotustilaisuuden.

Turkin lain mukaan presidentin valitsee parlamentti eikä armeija. Maan perustuslaki on laadittu kenraali Kenan Evrenin sotilasjuntan aikana vuonna 1982 ennen kuin juntta muodollisesti luopui vallasta. Ylintä valtaa käyttää kansallinen turvallisuusneuvosto, jota kenraalit hallitsevat. Käytännössä on riittänyt, että armeija on ilmoittanut kantansa, muita vaihtoehtoja ei ole uskallettu esittää. Tiedotustilaisuuksia ei ole tarvinnut järjestää, hienovarainen vihjaus päämajasta on riittänyt.

Recep Tayyip Erdogan on kuitenkin eri maata kuin muut turkkilaiset poliitikot. Hän on kerta toisensa jälkeen osoittanut, etteivät armeijan uhkailut tehoa häneen. Siksi hän ei presidenttiehdokkaaksi kelvannutkaan.

Sotilasdiktatuuri on maailmalla väistyvä hallintotapa. Ainakin keski-ikäisten ikäpolvi muistaa sellaiset junttamaat kuin Espanja, Portugali, Kreikka, Chile ja Argentiina. Niissä on nykyään siviilihallinto.

Ajat muuttuvat myös Turkissa. Kenraali Evrenkin keskeytti eläkepäivänsä esittääkseen mielipiteensä. Hänen mukaansa Turkki saattaa tulevaisuudessa olla liittovaltio.

Siviili- ja sotilassektorin välinen valtataistelu on muuttunut turvallisuuskoneiston sisäiseksi kamppailuksi. Useat kenraalit ja tiedustelupalvelun johtajat ovat ilmaisseet demokratiaa tukevia näkemyksiä. Tämä on matkailun ja koko talouselämän kehittymisen välttämätön edellytys. Turkin talous on täysin riippuvainen matkailusta, eivätkä viime aikojen uutiset levottomuuksista ole mitään matkailumainoksia. Siksi olenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen.

Siirtymäkausi ei kuitenkaan tule olemaan helppo. Armeijassa ja uudistuksia vastustavassa ”syvässä valtiossa” on paljon ihmisiä, jotka eivät luovu vapaaehtoisesti vallastaan. Kyseessä ei ole pelkästään taloudellisten etuoikeuksien menettäminen. Turkissa on edessä sama prosessi kuin muissakin ex-junttamaissa: alkaa 27 vuoden julmuuksien selvittäminen, kadonneiden etsiminen ja joukkohautojen avaaminen.

Euroopan on tuettava militarismin purkua Turkissa. Maassa on niin suuria muutospaineita, että ne purkautuvat tavalla tai toisella. Jos kehitys ei tapahdu rauhanomaisesti, Euroopalla saattaa olla naapurissaan roihu, joka vastaa Balkanin tapahtumia viime vuosikymmenellä.

Totuus- ja sovintokomissiot ovat auttaneet Etelä-Afrikkaa ja muita sodista toipuvia maita eteenpäin. Sellainen tarvitaan myös Turkkiin.

Suomi ei saa palauttaa Turkkiin kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita ennen kuin maan räjähdysaltis ilmapiiri on muuttunut haluksi ratkaista ongelmat rauhanomaisesti.

Silloin turvapaikkaa hakeneita Turkin kansalaisia ei tarvitse poistaa Suomesta poliisivoimin. Kielteisen päätöksen saaneiden hakijoiden lisäksi varmaan moni myönteisenkin päätöksen saanut henkilö palaa rakentamaan omaa maataan.

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja Kurdistan-tutkija.

Kristiina Koivunen