Hollannissa kokoontuva Atlas Ensemble on todellinen musiikin sulatusuuni. Poikkeuksellinen kamariorkesteri kokoaa yhteen säveltäjiä ja soittajia ympäri maailmaa.
”Jos miettii, kuinka paljon erilaisia instrumentteja maailmalta löytyy, niin länsimaiset orkesterit toimivat hyvin rajoitetulla skaalalla”, sanoo hollantilaisen Atlas Ensemble -kamariorkesterin taiteellinen johtaja Joël Bons.
Atlas Ensemble on kannanotto tätä jämähtäneisyyttä vastaan. Uudenlainen orkesteri syntyi, kun Bons työskenteli toisen hollantilaisen kamariorkesterin Nieuw Ensemblen kanssa.
”Työskentely Nieuw Ensemblen kanssa antoi minulle mahdollisuuden tutustua muun muassa kiinalaisten ja kaukasialaisten säveltäjien töihin. Ne herättivät minussa paljon ajatuksia.”
Bons perusti Atlaksen, jonka tavoitteena on yhdistää taidemusiikin eri muotoja ja erilaisia kulttuureja. Kamariorkesteri kokoaa yhteen noin 30 muusikkoa Euroopasta, Lähi-idästä ja eri puolilta Aasiaa, ja sen ohjelmisto koostuu eri kansallisuuksia edustavien säveltäjien töistä.
”Moderniin eurooppalaiseen kamariorkesteriin kuuluu vain yksi instrumentti jokaisesta soitinperheestä. Atlas sen sijaan yhdistelee samasta kantasoittimesta lähteneitä soittimia. Muusikot soittavat omia paikallisia perinnesoittimiaan, ja yhdistelemällä niitä saamme aikaan uudenlaisia sointivärejä.”
Kansallisten soitinten ja eurooppalaisen orkesterin yhdistäminen ei ole uusi asia. Bons kertoo, että 1900-luvulla Azerbaidžanissa kirjoitettiin konserttoja perinnesoittimille, kuten tarille tai kamanchalle, ja Kiinassa erhulle.
”Teokset eivät usein olleet taiteellisesti kovin kiinnostavia, sillä omaperäisten ideoiden sijaan säveltäjiä ajoi usein puhdas kansallistunne. Poikkeuksiakin toki on.”
Kamariorkesterin lisäksi Atlakseen kuuluu Hollannissa sijaitseva koulutuskeskus Atlas Academy, joka tarjoaa vuosittain luentoja, seminaareja ja tietysti konsertteja. Bonsin mukaan Atlas on puheenvuoro monimuotoisuuden puolesta.
”Atlas Ensemblen tarkoitus on myös kunnioittaa ja säilyttää erilaisia musiikkiperinteitä. Niitä tulee suojella musiikillisen globalisaation uhalta.”
Atlas Ensemblen kaltainen projekti ei ole yksinkertainen. Bonsin mukaan yksi orkesterin suurimmista haasteista on kirjoitetun ja improvisoidun musiikkiperinteen yhteensovittaminen.
”Suuri osa vanhasta ei-länsimaisesta musiikillisesta perinteestä on kulkenut eteenpäin suullisesti. Jos nuotitusta on käytetty, se on ollut ainoastaan improvisaation tukiväline tai eräänlainen muistilappu. Tämä tuottaa säveltäjälle ongelmia. Kuinka säilyttää vaikkapa tarin- tai kamanchansoittajan virtuositeetti ja spontaani tyyli, kun musiikki on kirjoitettava ylös?”
Toisen suuren ongelman muodostavat sävelasteikot ja viritys. Bons sanoo, että olisi ylimielistä pakottaa kaikki instrumentit länsimaiseen korsettiin.
”Jotta ensemble voi todella toimia yhteistyössä ja saavuttaa jotakin uutta, länsimaisten säveltäjien ja soittajien täytyy tutustua Euroopan ulkopuoliseen musiikkikulttuuriin.”
Erot ovat siis tämän kamariorkesterin rikkaus. Bonsin mukaan ne ovat avain uudenlaiseen musiikilliseen ilmaisuun.
”Musiikin tulevaisuus on vastavuoroisessa vaikutteiden omaksumisessa ja erilaisten musiikkikulttuureiden sekoittumisessa. Meidän ei tarvitse enää keskittyä yksinomaan länsimaiseen traditioon, vaan voimme oppia muilta ja omaksua vuosisatoja vanhoja musiikkityylejä. Luova mieli löytää maailmalta valtavan määrän mahdollisuuksia.”
Kirjoittaja on musiikkijournalismiin erikoistunut tiedotusopin opiskelija.
Mikko Siltanen
