Kirjoittanut Jari Tamminen

Sanatonta viestintää

Lukuaika: < 1 minuutti

Sanatonta viestintää

Oletko kyllästynyt turhan julistaviin yhtyeisiin? Valitse japanilainen MONO.

KEIKKA Oletko kyllästynyt turhan julistaviin yhtyeisiin? Valitse japanilainen MONO.

Toisinaan tekee hyvää luopua sisällöstä ja heittäytyä muodon vietäväksi. Megalomaaniset kitaravallit mukanaan tuova yhtye uskoo instrumenttien voimaan ja jättää puheet vähemmälle. Taannoin näkemäni keikan aikana yhtye ei puhua pukahtanut muuta kuin keikan päättäneen thankyoun, levyillä ei sitäkään.

Kielimuurien korkeus vaikuttaa vähäiseen jutusteluun ja lauluosuuksien puuttumiseen, mutta samalla yhtye jättää kuuntelijalle enemmän tilaa tulkitsemiselle. Japanilaisen kulttuurin ollessa hyvinkin konservatiivista voi länsimaisten vaikutteiden kyllästämää epäkonservatiivista musiikkia pitää yhteiskunnallisena kannanottona.

Yhtyeen kitaristi Takaakira Goto on myös kritisoinut julkisesti isojen levy-yhtiöiden toimintatapoja ja japanilaista JRock-skeneä yleisemminkin. Pienlevy-yhtiöiden listoilla viihtynyt artisti näkee kaikki yhtiöt kapitalismin hapattamina. Näitä näkemyksiä ei MONOn kappaleista kuitenkaan löydy ilman mittavaa tulkintaa.

Käsitehirviö postrockin alle kategorisoitu yhtye yhdistää ilmavat särökitarat jousiin ja muihin klasarielementteihin – ja onnistuu kuulostamaan erilaiselta kuin Sigur Rós. Siitä pitävät huolen mukaan sekoitetut noise-elementit. Äänenpaineet ovat keikoilla kohdillaan, takarivissäkin tukat hulmuavat ja tahdistimet pistetään uuteen rytmiin. Tulpat siis keikalle mukaan.

MONO vieraili Tarton maanmainioilla Plink Plonk -festivaaleilla pari kesää sitten, mutta sen lähemmäs Suomea eivät ole aiemmin ehtineet. Hyvä, että tämäkin korjaantuu.

MONO 28.3. Helsingin Nosturissa.

Jari Tamminen