Kylmän sodan vuosina satunnaiset kuuntelijat saattoivat kuulla radioistaan hämmentävän aavemaisia lähetyksiä lyhytaaltotaajuuksilla. Esimerkiksi lähetyksiä, joissa radioulinan takaa kantautui sirkusmusiikkia, minkä jälkeen tyttölapsi luki konemaisella äänellä saksankielisiä numerosarjoja.
Kylmän sodan vuosina satunnaiset kuuntelijat saattoivat kuulla radioistaan hämmentävän aavemaisia lähetyksiä lyhytaaltotaajuuksilla. Esimerkiksi lähetyksiä, joissa radioulinan takaa kantautui sirkusmusiikkia, minkä jälkeen tyttölapsi luki konemaisella äänellä saksankielisiä numerosarjoja. Neun sieben fünf acht fünf…
Omituiset radiolähetykset oli ilmeisesti suunnattu vihollismaassa lymyilevälle vakoojalle, joka sitten istui lyhytaaltovastaanottimensa ääressä tiettyinä yön tunteina ja kirjoitti vimmatusti numeroita paperille. Monia vastaavia asemia toimi kylmän sodan molemmilla puolilla, loputtomia numerolistoja luettiin venäjäksi, saksaksi ja englanniksi.
Numeroasemat käyttivät ilmeisesti kertakäyttöistä salausta viesteissään. Viesti salattiin lähettävällä asemalla ja siitä tuli pelkkä sarja numeroita. Vastaanottajana oleva agentti avasi numerosarjan kertakäyttöisellä sanomavihollaan. Tällaista salausta sivulliset eivät voi murtaa.
Niinpä kelpo vakoojan varustukseen kuuluikin kylmän sodan vuosina tavallinen lyhytaaltoradiovastaanotin ja numeroita sisältävä lehtiö mikrofilmikameroiden ja syanidikapseleiden lisäksi.
Tällaiset paranoialähetykset ovat tietenkin kylmän sodan aikainen ilmiö? Eihän mitään näin yksinkertaista edes tarvita kännyköiden ja internetin aikakaudella? Väärin. Numeroasemien toiminta on pikemminkin lisääntynyt kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tosin niiden toiminta on siirtynyt Euroopasta muihin maanosiin. Numeroasemia toimii Kaukoidässä, Lähi-idässä ja latinalaisessa Amerikassa.
Ilmeisesti vanhanaikaiseen teknologiaan perustuva järjestelmä on edelleenkin idioottivarma. Vastaanottaja tarvitsee vain tavallisen radiovastaanottimen ja kertakäyttöiset salauskoodit sisältävän kirjasen. Vastaanottaja voi sijaita missä tahansa aseman kuuluvuusalueella.
Eräs hyvin Suomeen kuuluva numeroasema on englantilaisen kansanlaulun mukaan nimetty Lincolnshire Poacher. Asema soittaa lähetyksen alussa kyseistä sävelmää. Tämän jälkeen naisääni luettelee englanninkielisiä numerosarjoja. Asemaa voi usein kuulla esimerkiksi AM-taajuudella 11 545 kHz.
Radioamatöörit ovat suuntineet Lincolnshire Poacher -aseman brittien ilmavoimien tukikohtaan Kyproksella. Ilmeisesti aseman lähetykset ovat salaisen palvelun ohjeita Lähi-idän alueen agenteille.
Brittihallitus ei tietenkään ole myöntänyt näiden asemien olemassaoloa, lukuun ottamatta brittiläisen virkamiehen lausuntoa: “Nämä ovat sitä mitä oletatte niiden olevan. Ihmisten ei pitäisi ihmetellä niitä. Ne eivät ole julkista kulutusta varten.”
Lisää virallisuutta numeroasemien olemassaololle antaa 1990-luvun lopulla sattunut tapaus, jossa Yhdysvallat todisti kiinni jääneiden kuubalaisvakoojien vastaanottaneen numeroasemalähetyksiä. FBI murtautui Miamissa kuubalaisvakoojan asuntoon ja sai haltuunsa tietokoneohjelman, jolla Kuubasta tulevia numerolähetyksiä voitiin purkaa.
Kuubalaiset vastaanottivat espanjankielisiä numerosarjoja tavallisilla vastaanottimilla, naputtelivat viestit tietokoneisiinsa ja avasivat ne. Erään amerikkalaisten avaaman kuubalaisen viestin sisältönä oli: “Onnitelkaa kaikkia naispuolisia tovereita kansainvälisenä naistenpäivänä.”
Numeroasemien robottimaiset lähetykset ovat pelottavia, hypnoottisia ja kiehtovia. Numeroasemien parhaat biisit onkin julkaistu neljän cd-levyn The Conet Project -kokoelmana.
Tomi Toivio
