Kirjoittanut Otto Bruun

Sä maksat kohta hiilipäästöistäsi

Lukuaika: 2 minuuttia

Sä maksat kohta hiilipäästöistäsi

Mistä vivusta vetää, kun ilmastonmuutokselle on pakko tehdä jotain?

Britannian entinen ympäristöministeri David Milliband ehdotti vuonna 2006 erityisiä henkilökohtaisia päästökiintiöitä, joita Suomessa on kannattanut vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki.

Ajatus on yksinkertainen: ne, jotka kuluttavat kiintiönsä loppuun, joutuisivat ostamaan lisää oikeuksia vaatimattomammin kuluttavilta. Ihmisille jaettavaa kiintiötä myönnettäisiin vuosi vuodelta vähemmän, jotta päästöt vähenisivät.

Roope Mokka, ajatuspaja Demos Helsingin kehitysjohtaja, mitä päästökiintiöille kuuluu?

”Päästökiintiöitä ollaan kokeiltu pienissä koeryhmissä. Mutta kyllä tekniset transaktiokustannuksiin viittaavat syyt ovat ihan tekosyy tämän homman jumittamiseen.”

Ilmastoystävällisyys on Britannian hallituksen raportin mukaan saavutettavissa haitallisten tuotteiden veroja nostamalla. Toinen ehdotettu tapa on yksinkertaisesti tiettyjen tuotteiden kieltäminen. Ainakin Australiassa hehkulamput on jo ehditty kieltää.

”Päästökiintiöt ovat poliittisesti realistisempia. Ihmiset eivät pidä siitä, että joku muu päättää sinun puolestasi”, Mokka kommentoi.

”Siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa bensiinin veron korottaminen on lähes mahdotonta. Kiintiöt tekevät resurssin riittävyyden läpinäkyväksi. Ihmiset saavat ja haluavat itse valita.”

Mokan mukaan ihmiset todella haluavat siirtyä omiin valintoihin myös Kiinassa. Transnational Institute -tutkijaverkoston viimevuotinen raportti kyseenalaistaa keskustelun suuntaamista henkilökohtaisiin kiintiöihin.

”Tällaiset suunnitelmat tarkoittavat, että vastuu ilmastonmuutoksesta siirretään yksilöille, jotka toimivat eristyksissä toisistaan. Tämä heikentää ihmisten poliittista toimintakykyä.”

Ympäristöaktivisti George Monbiotin kanta on päinvastainen: kiintiöt lisäisivät ihmisten poliittisia toimia. Monbiot väittää, että ihmiset kiintiöidensä kanssa kamppaillessaan huomaisivat, että yksityisautoilu ei laajamittaisesti olekaan enää mahdollista. Siten ihmiset alkaisivat toimia paremman julkisen liikenteen puolesta.

Kiintiöitä kannatetaan myös niiden suoran viestin vuoksi.

”Kuluttajat odottavat selkeää signaalia siitä, miten he voisivat vaikuttaa itse ilmastoystävällisillä valinnoilla.” Näin ympäristöjärjestö Dodon puheenjohtaja Aleksi Neuvonen totesi puolustaessaan henkilökohtaisia päästökiintiöitä vuonna 2007.

Mutta mitä on odotettavissa joulukuiselta Kööpenhaminan ilmastokokoukselta? Mokka ei usko globaaleihin veroihin bensalle tai hiilelle, vaikka monet kehitysmaiden kansalaisliikkeet ovat kannattaneet niitä oikeudenmukaisina.

”On epärealistista, että energiaa alettaisiin verottaa globaalisti. Eivät maailman maat siihen tule suostumaan. Siksi on tärkeää puhua kiintiöistä. Tämä on uutta globaalia tulonjakoa tuottava juttu.”

Taloustieteilijöiden mukaan tuloeroihin puututaan tehokkaimmin progressiivisilla veroilla.

”Se onkin radikaali idis, että sillä kundilla Intiassa olisi yhtä paljon oikeuksia resursseihin kuin sulla ja mulla”, Mokka toteaa.

Kieltämättä. Päästöoikeuksien jakaminen tasan kaikkialla maailmassa elävien ihmisten välillä ei ole uusi keksintö. Jopa Saksan liittokansleri Angela Merkel ehdotti sitä vuonna 2007. Se tarkoittaisi kaikissa teollisuusmaissa radikaaleja päästöjen vähennyksiä. Tai sitten suurimittaista päästökiintiöiden ostamista länteen Intiasta ja Kiinasta.

Kriitikoiden mielestä tämä on vastine katolisen kirkon aikanaan harjoittamalle anekaupalle. Rikkaat ihmiset voivat helposti ostaa itselleen synninpäästön ja jatkaa saastuttamista entiseen malliin. Varakkaille henkilöille myös korvaavan vähäpäästöisen teknologian hankkiminen on helpompaa.

Kioton vuonna 1997 sovitun päästökauppasopimuksen sisällä tämä on osin tarkoittanut päästöjen siirtämistä etelään sopimuksen sopeutumismekanismien avulla. SinksWatch- ja Carbon Trade Watch -sivustot seuraavat jatkuvasti sopeutumishankkeita, joiden avulla päästöjä tuottava teollisuus on voinut jatkaa teollisuusmaissa saastuttamista ilman, että päästöt kehitysmaassa varsinaisesti ovat vähentyneet.

mainos

Red Pepper -lehden ympäristötoimittaja Oscar Reyes kysyykin, kannattaako päästökauppaa laajentaa yksilöihin: ”Joka kerta kun markkinat hiilelle eivät vähennäkään päästöjä, poliitikot ja liike-elämä, jotka pitävät markkinoita ratkaisuna ilmastokriisiin, tuntuvat palaavan Samuel Beckettiinsä: ´Yritä uudelleen, epäonnistu uudelleen, epäonnistu paremmin´.”

Ihmistulva-ilmastotapahtuma 5.9. Helsingin Rautatientorilla & keskustan kaduilla kello 12–19.

Otto Bruun