Poliittinen kasvi: Rehukasvina ruokohelpi ei ole parhaimmillaan, mutta sitä voidaan käyttää bioenergian tuotannossa.

Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) on monivuotinen, luonnonvarainen vahvakortinen heinäkasvi, jonka luontainen levinneisyys Suomessa ulottuu Lappiin asti. Sen kasvupaikkoja ovat rannat, ojat ja tienpientareet. Luonnossa se muodostaa tiheitä, kaksi metriä korkeita kasvustoja. Viljeltynä kasvin korkeus voi olla yli kolmekin metriä.

Rehukasvina ruokohelpi ei ole parhaimmillaan, mutta sitä voidaan käyttää bioenergian tuotannossa. Muita mahdollisia energiakasveja ovat esimerkiksi järviruoko, olki sekä rypsin ja rapsin varret. Peltobiomassaa voidaan joko polttaa kiinteänä tai siitä voidaan valmistaa kaasumaisia tai nestemäisiä polttoaineita.

Suomessa peltokasvien energiakäyttö on vielä lähes tutkimusasteella, sillä polttoaineen hinta on esimerkiksi metsähaketta korkeampi, eikä energiakasvien tuotantoa juurikaan tueta. Etelä-Ruotsissa ja Keski-Euroopassa peltobiomassat ovat jo tärkeitä energialähteitä.

Ruokohelvestä saadaan energiaa jopa 30–40 megawattituntia hehtaarilta, joka vastaa suunnilleen kahden omakotitalon sähkönkulutusta vuodessa. Varovaistenkin arvioiden mukaan ruokohelveä voisi viljellä yli 100 000 hehtaarilla Suomessa eli nykyinen viljelyala voitaisiin kymmenkertaistaa.

Ruokohelpi on uusiutuva energialähde, jonka käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä. Biopolttoaineilla on kuitenkin haittapuolia, joista ei usein puhuta. Voimakas viljelyn lisääntyminen voi aiheuttaa biodiversiteetin vähentymistä, maan kulumista ja lannoitteiden valumista vesistöihin.

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton ekoenergiavastaava.

Mari Puoskari