Arvostelussa Aziza Brahimin albumi
Soutak.

Aziza Brahim on monitoiminainen: laulaja, säveltäjä, tuottaja, näyttelijä ja länsisaharalaisten puolestapuhuja. Uusimmalla levyllään hän laulaakin kansansa kokemista epäoikeudenmukaisuuksista ja ahdingosta.

Hän kertoo pakolaisleirin ankeudesta, maamiinoista mutta myös unelmasta omasta maasta. Hän itsekin syntyi leirillä, mutta asuu nykyään Barcelonassa.
Taistelulaulun Julud hän omistaa äidilleen.

Tämä akustinen levy on melodisempi kuin perinteinen länsisaharalainen musiikki. Azizan sielukas, melankolinen ääni sekoittuu kitaraan ja sähköbassoon, lyömäsoittimiin ja tablaan – perinteiseen käsirumpuun – jota hän itse soittaa.

Enimmäkseen hän laulaa äidinkielellään, toisinaan espanjaksi. Koska instrumentteja on vähän, pääsee Azizan ääni etualalle. Siellä täällä kuuluvat autiomaabluesvaikutteet.

Surullisen melankolinen mutta älyttömän kaunis levy Länsi-Saharan musiikilliselta lähettiläältä.

Aziza Brahim:
Soutak.
Glitterbeat/
Border 2014. 4 tähteä.

Maria-Kaisa Jurva