Pidän hiphopista ja roolipeleistä. Joskus teininä luulin näiden sulkevan toisensa pois. Ajattelin, että jos kuuntelee NWA:ta, ”maailman vaarallisinta yhtyettä”, ei voi omistaa noppasettiä. Paaaskat!
Ihmettelen usein, miksi musiikkikanavien suosikki-gangsta 50 Cent on niin kovasti huudossa. Kaverin viisut on ihan paskoja eikä se käätyjen kanssa härväily säväytä. 50 Centillä täytyy olla joku joukkopsykoosia aiheuttava kyky tai sitten se osaa taikoa.
Kustantamosta pelien jakelijaksi siirtynyt Key20 Publishing on julkaissut urbaania fantasiaa käsittelevän roolipelin Wyrd is Bond. Gangstereita, kaupunkisotaa ja rupisia riimejä on peleissä esiintynyt ennenkin, mutta Key20 pistää vettä myllyyn liittämällä yhteen gangsta-kaupunki Comptonin kovimmat, okkultismin ja tarinankerronnan.
Synkän suburbian sivukujilla häärii tavallisten bangereiden joukossa salatieteen taitajia ja ihmissyöjiä. Suippo velhonhattu vaihtuu jenkkifutisjoukkue Raidersin lippikseen, maanhajuinen loitsukirja cd-manuaaliin ja lohikäärme-familiaari tultasyöksevään tuunattuun Cadillaciin.
Velhot kätkevät tietonsa riimeihin ja merkkaavat alueensa tagien sijaan pentagrammeilla ja kosmisen pahan torjuntaan tarkoitetuilla Elder Sign -merkeillä. Jengisodan rinnalla käydään salaista sotaa, joka on jatkunut jo ihmiskunnan aamunkoitosta.
Wyrd is Bondin maailma on magian suomasta kevennyksestä huolimatta synkkä. Jengit niittaavat toisiaan, epäpuhtaat huumausaineet tekevät kauppansa ja teiniraskaus, sukupuolitaudit ja dekadenssi odottavat innokkaina seuraavassa kadunkulmassa.
Pelisysteemi on helppo mutta vaatii pelaajilta tajunnanvirtaa. Näkisin Wyrd is Bondia pelattavan höyryävän kaffepannun ja hiphopin kungfu-kuninkaallisten Wu-Tang Clanin ryydittämänä. Pelinjohtajaa ohjastetaan toimimaan kuin freestyle-räpäyttäjä, joka sylkee kuin merimies ja tarttuu ideoihin lennossa.
Pohjimmiltaan Wyrd is Bond kertoo tarinaa raiteiltaan suistuneesta yhteisöstä, jota jokainen jengi koettaa omine keinoineen parantaa tai pahentaa.
Pidän hiphopista ja roolipeleistä. Joskus teininä luulin näiden sulkevan toisensa pois. Ajattelin, että jos kuuntelee NWA:ta, ”maailman vaarallisinta yhtyettä”, ei voi omistaa noppasettiä. Paaaskat! Vaihdoin nuoruuden mustavalkoisuuden aikuisuuden turvalliseen sateenkaareen. Roolipelit ja rap ovat lyöneet rautahanskoitettua kättä muulloinkin, kun kanadalainen Dream Warriors räpäytti “…and Now the Legacy Begins” -esikoisellaan kaksitoistatahokkaan heittelystä ja MC Chris levytti “Dungeon Master of Ceremoniesin”. Mikäs siinä, rap ja roolipelit ovat minun vokabuläärissäni veljeksiä.
Wyrd is Bondissa aitoa jengielämää ei glorifioida, vaan kirjoittaja tekee selvän pesäeron karun todellisuuden ja fantasian välille. Taustamateriaalia kirjassa on kosolti, ja jos täydentää tietouttaan vaikkapa journalisti Gini Sikesin 8 Ball Chicks -kirjalla, Bernard Rosen Candyman-elokuvalla ja Gravediggazin horrorcore-levyillä, on käsitys Wyrd is Bondin maailmasta kohdallaan. Tieto on voimaa.
Jason L. Blair: Wyrd is Bond – Magic hits the streets. Key20 Publishing 2003. 96 sivua.
www.key20.com , www.arkkikivi.net
Sami ”Battlemech” Taponen
