Pienenä halusin olla poika ja ohjasin kirjoittamiani näytelmiä, joissa esitin yhtä poikapäärooleista.
Pienenä halusin olla poika ja ohjasin kirjoittamiani näytelmiä, joissa esitin yhtä poikapäärooleista. Kun sankari lähti maailmanpelastusretkilleen, häntä jäi tyttö kaipaamaan. Leikin myös Tom Sawyeria, kirjoitin merirosvoaineita ja puolustin muita unohtaen usein itseni. Inhosin mekkoja. Olin ylpeä, jos joku luuli minua pojaksi, kun olin piilottanut pitkät hiukseni isoveljeni vanhan lakin alle. Anna-kirjat muuttuivat tylsiksi, kun nimensä minulle antanut Anna aikuistui ja jämähti naimisiin naapurin pojan kanssa.
Kun olin 19, ranskalainen kampaaja leikkasi minulle Tintti-hiukset, sillä hän sanoi minun olevan ”sporttinen”. Pappiukkini hautajaisiin puin lopulta pakollisen juhlamekon sijasta housupuvun. Sitä ennen olin tovin haparoinut housuhameessa ja avokkaissa, vaikka purjehduskengät ja shortsit tuntuivatkin luontevammilta.
Kriketinpeluun aloittaminen yli kolmekymppisenä toi lopulta päivittäiseen habitukseeni vaatteet, jotka ystävienikin mielestä saivat minut näyttämään itseltäni. Olin luopunut kulttuurisesti hyväksytystä naisen naamiosta ja ryhtynyt elämäni subjektiksi.
Yhteiskunnan muotoileman naiseuden maskin riisuivat kasvoiltaan myös myöhäisantiikin ja keskiajan ristiinpukeutuneet pyhimykset, joita Tiia Aarnipuu tutkii queer-näkökulmasta tehdyssä tutkimuksessaan. Nämäkin naiset pukeutuivat tai käyttäytyivät vastoin oletettua sukupuoltaan. He vaihtoivat vaatteensa henkilökohtaisen kriisin hetkellä. Kristusta seuratessaan nämä pyhimykset lakkasivat kirkkoisä Jeremiaan mukaan olemasta naisia.
Tosin yksi pyhimyksistä, Tekla, mahdollisesti vain piti miehen vaatteisiin pukeutumisesta ja lyhyistä hiuksista. Asunvaihdosta edelsi kuitenkin radikaali itsenäistyminen. Aarnipuun mukaan Teklan sukupuoli oli ollut imitaatiota jo ennen vaatteiden vaihtoa, ja hän oli kokenut merkittävän ristiriidan sukupuolen ilmaisunsa ja uskonnollisen ideaalin välillä.
Monet muut tutkijat sen sijaan puhuvat ”sijaiskärsijöistä”, jotka mieheksi ”naamioitumalla” ja sukupuolta ”vaihtamalla” välttävät heille tarkoitetun vaihtoehdon eli avioliiton. Vaatteiden vaihdon voi nähdä myös androgyynin Kristuksen imitoimisena (ja kirjaimellisesti ristiin pukeutumisena), sukupuolesta riisuutumisena tai kieltäytymisenä kasvaa aikuiseksi.
Pukeutuminen ja hiustyyli eivät välttämättä liity sukupuoleen. Käytämme paitoja, joiden teksti kuvaa ajatusmaailmaamme, leikkautamme tukan lyhyeksi, koska aurinko tuntuu ihanalta niskassa. Sukupuolen voi ylittää ja puolittamisen ohittaa. Niihin juuttuminen on reliikki ajalta, jolloin seksikin oli sallittua vain lisääntymistarkoituksessa. Aikuistuminenkaan ei ole (suku)kypsäksi tulemista vaan muiden matkimisen sijasta kasvamista omaksi itseksi.
Tribadien yöt ja päivät – lesbo-, bi- ja transfestivaalit 10.-17.9. Helsingissä. Ristiinpukeutuneita pyhimyksiä, neitsyitä, marttyyrejä -näyttely 11.9.2006 klo 18-20, Maikki Friberg -koti, Bulevardi 11 A. Tiia Aarnipuu: Ei ole miestä eikä naista
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/uskon/pg/aarnipuu
Anna Kortesalmi
