Khalifaxa elää Espanjassa ilman papereita. Hän laulaa räppiä siirtolaisuudesta: merimatkasta paatilla Senegalista Kanarian saarille & Teneriffan siirtolaisvankilasta.

Neljä vuotta sitten Khalifaxa alias el clandestino eli salainen aloitti yhdessä 84 muun afrikkalaisen kanssa kahdeksan päivän matkan Atlantin aalloilla polttavassa auringonpaahteessa. Khalifan merimatka Senegalista Espanjaan oli painajaismainen. Matkalla vene rikkoutui ja vettä alkoi pursuta paatin sisään. Venematkalaiset lappasivat vettä pois yötä päivää useiden vuorokausien ajan. Kaikki eivät kestäneet loppuun saakka, osa kuoli janoon, osa valui mereen.

Khalifaxa hiljenee suru kasvoillaan. ”Kolme ystävääni kuoli sillä matkalla. Mutta tästä täytyy puhua, jotta asiat voisivat vielä joskus muuttua.”

76 ihmistä selvisi perille saakka, yhdeksän uupui meren syvyyksiin.

”Luulin, että kuolen. Nousimme puuveneeseen saapuaksemme meriteitse Senegalista Espanjaan, kahdeksan päivän pitkä odotus, kaksi kuppia riisiä ja yksi lasi maitoa päivässä. Ihmiset oksentelivat, mutta etenimme.”

Venematka Kanarian saarille on ollut yksi yleisin reitti Afrikasta Eurooppaan. EU:n jäsenvaltioiden ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston Frontexin toukokuussa 2010 julkaiseman tiedotteen mukaan Kanarian saarille pyrkivien siirtolaislauttojen määrä on romahtanut yli 90 prosenttia vuoden 2006 huippulukemista. Silloin Kanarialle saapui yli 30 000 siirtolaista 600 paatilla.

Frontexin mukaan siirtolaisuus on romahtanut ennen kaikkea rajavalvonnan yhteistyön lisäännyttyä EU:n ja Afrikan maiden välillä, erityisesti Mauritanian ja Senegalin kanssa. Siirtolaisia kontrolloiva koneisto maksaa: Frontexin vuosibudjetti on kasvanut vuoden 2005 reilusta 6 miljoonasta lähes 90 miljoonaan euroon vuonna 2010.

Khalifaxa jatkaa tarinaansa Barcelonan rantahiekalla kävellessämme: ”Lopulta näimme helikopterin ja heilutimme vaatteita, kunnes meidät huomattiin.”

Matka jatkui Las Palmasin siirtolaisvankilaan, jossa Khalifaxa vietti 40 päivää. Siellä hän salasi henkilöllisyytensä. Espanjan lain mukaan siirtolainen on päästettävä vapauteen, jos hänen identiteettiään ja alkuperäänsä ei voida varmentaa. Vankeusajan umpeuduttua poliisikone kuljetti Khalifaxan ja muita siirtolaisia mantereelle Malagaan.

Khalifaxa ansaitsee elantonsa talouskriisin kurittamassa Espanjassa räppäämällä. Konsertteja on kuukaudessa muutamia. Yhdestä keikasta hän ansaitsee noin 200 euroa. Pienen huoneen vuokraan kuluu 150 euroa, joten hän tulee juuri ja juuri toimeen. Khalifaxa esiintyy vapaaehtoisesti siirtolaismielenosoituksissa ympäri Espanjaa ja toimii aktiivisesti kotikaupunkinsa Zaragosan siirtolaisverkostoissa.

”En kannusta muita afrikkalaisia matkustamaan. Ei tämä ole kaiken sen vaivan väärti, elämä täällä on todella vaikeaa. Olisi ehkä parempi jäädä kotiin, täällä olemme vain rikollisia.”

Khalifaxa räppää Barcelonan rannalla aaltojen lyödessä tahtia siirtolaisen tarinalle, samalla kun ystävä Chino Negro beatboxaa taustalla innokkaasti rytmiä. Kun teen kysymyksen, saan vastauksen rapin muodossa.

Espanjassa asuvasta viidestä miljoonasta siirtolaisesta lähes joka kolmas on työtön. Miljoona heistä elää ilman oleskelulupaa. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa talouskriisi iskee vielä kovemmin, kun puolet mantereen väestöstä elää alle eurolla päivässä.

IMF:n mukaan siirtolaisina asuvien sukulaisten rahalähetykset Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan vähenivät 500 miljoonalla dollarilla vuonna 2009. Samalla mantereen 200-miljoonainen nuorisotyöttömyys kasvaa 7–10 miljoonalla vuosittain. Paine siirtolaiseksi lähtemiselle kasvaa edelleen.

”Eurooppa on syyllinen. Eurooppalaiset tulivat ensin Afrikkaan huijaamaan ja ryöstämään meitä, mutta mikseivät he nyt vastaanota meitä? Riimittelen kapitalismista ja rasismista, imbesilleistä, jotka eivät salli ihmisten vapaata liikkumista rajojen välillä. Rajat ovat rumia, kun niin monet joutuvat kuolemaan paateissa”, Khalifaxa sanoo.

”Kaiken kokemani jälkeen kaikki tuntuu kovin pieneltä, enää en pelkää elämää.”

Kukka Ranta