En ole erityisemmin tomaattien ystävä, joskus syödessä lautasen reunalla ihmettelee muutama siivu.
KERÄSIN VIIKON TOMAATTEJA. Aina asioidessani ruokakaupassa ostin siinä sivussa pussillisen tomaatteja. En ole erityisemmin tomaattien ystävä, joskus syödessä lautasen reunalla ihmettelee muutama siivu. Eduskuntatalon rappusilla on tarkoitus järjestää jonkinlainen keskustelu, keskustelu rauhasta, vaikka armeija hankkii uusia sotaleluja. Nämä tomaatit ovat sitä varten, että niillä pommitetaan kansanedustajia.
Olen tosissani tomaattieni kanssa, suonissa virtaa odotus, levottomuus, kuin uusi elämä olisi alkamassa, joku sotafani voisi lähteä näin rintamalle. Yhdysvallat pakottaa rauhaan asein, minäkin käytän väkivaltaa, tomaatteja.
Poliisivoimat on myös yksi rauhan muoto. Rauhaa miettiessä kannattaa pistää biologin silmälasit päähän, biologiasta ei voi poistua, se seuraa kaikkialle. On toisinaan vaikea erottaa, ajetaanko rauhaa vai sotaa; Yhdysvallat ajaa ja pitää rauhaa yllä kiväärein, ydinaseuhalla. Ihmisen aggressiivista käytöstä voi selittää yllyttävä ympäristö, geenit, kasvatus, hormonit. Epäilen, että rauhangeenit ja aggression- ja sodangeenit ovat samoja. Todellista rauhaa ajetaan asein ja tomaatein, niillä myös soditaan. Tarkennan biologilasejani. Rauha ei ole mikään toiminto, se on passiivinen, se rauha, jossa maailma on riisuttu aseista, ihmiset juttelevat mukavia kahvipöydän ääressä, omaisuudet on jaettu ilman kipinöitä.
Ei evoluutiota sellainen kiinnosta. Sitä kiinnostaa muun muassa toiminta, jossa ihmisessä tapahtuisi jotain muutoksia. Muutoksia näkyy ehkä miljoonan vuoden päästä. Rauha ei ole muutenkaan mielenkiintoinen, kun parit etsivät toisiaan. Kissansilittäjämies ei ole tarpeeksi vaarallinen naisille, he vaativat rikollista taustaa, johan alkavat hormonit hyrrätä. Kun naisilla on kuukautiset, mieltyvät he helposti vankkoihin leukaperiin.
Tyhjensin reppuni tomaateista kansanedustajien päälle. Jouduin putkaan. Sain sakot. En tuntenut katumusta. Asiani oli tärkeämpi.
Pauli Luoma
