Plutoniumtalous tekee paluuta, vaikka riskit vain kasvavat.
Plutoniumia polttavien ja uutta plutoniumia tuottavien hyötöreaktorien piti jo olla historiaa. Saksa sulki vuonna 1991 valmiiksi rakennetun hyötöreaktorinsa Kalkarissa. Reaktoria ei otettu koskaan käyttöön. Ranskan Superphénix suljettiin vuonna 1998 lukuisien natriumvuotojen jälkeen. Yhdysvaltojen Fermi-1-reaktori hyllytettiin niin ikään natriumvuodon takia. Japanin Monju on ollut tulipalon vuoksi suljettuna vuodesta 1995 asti.
Ainoastaan Intia on koko ajan jatkanut täydellä teholla suuren kansallisen hyötöreaktoriohjelman valmistelemista. Mutta nyt visiot vedystä öljyä korvaavana polttoaineena uhkaavat herättää hyötöreaktoriohjelmat jälleen henkiin.
Normaalisti ydinvoimalat tuottavat pelkkää sähköä. Hyötöreaktorit käyttävät kuitenkin niin korkeita lämpötiloja, että ne pystyisivät hajottamaan veden vedyksi ja hapeksi pelkän kuumuuden avulla, ilman sähkövirtaa. Jos ne tuottaisivat sähkön lisäksi myös vetyä, ne saattaisivat korkeasta hinnastaan huolimatta olla taloudellisesti kannattavampia kuin tavalliset ydinvoimalat.
Hyötöreaktorien (breeders) ohella on olemassa myös toisenlaisia plutoniumreaktoreja, jotka vain polttavat jo valmistettua plutoniumia (burners).
Suurvaltojen ydinvoima- ja ydinaseohjelmat ovat jättäneet jälkeensä miljoonien pienten tai satojentuhansien suurempien ydinaseiden rakentamiseen riittävän määrän plutoniumia. Plutonium olisi erittäin vaarallista myös taitamattomien terroristien käsissä, sillä se tappaa tehokkaasti, vaikka sitä ei edes jalostettaisi ydinpommeiksi, vaan ainoastaan levitettäisiin hienojakoisena pölynä suurkaupungin ylle.
Tästä syystä voisi olla perusteltua rakentaa muutamia sähköä tuottavia plutoniumreaktoreja, jotka hajottaisivat Maapallolle jo kertyneet plutoniumvarastot vaarattomiksi alkuaineiksi, ksenoniksi ja zirkoniumiksi. Venäjä aikoo tehdä juuri näin päästäkseen eroon kylmän sodan aikana kertyneistä suurista plutoniumvarastoistaan.
Valitettavasti noin kymmenen eri maata, muun muassa Yhdysvallat, Intia, Iso-Britannia, Ranska, Kanada ja Japani, ovat alkaneet jälleen suunnitella myös lisää plutoniumia tuottavien nopeiden hyötöreaktorien rakentamista. Myös Euroopan unioni tekee niihin liittyvää tutkimustyötä.
Nopeissa hyötöreaktoreissa käytetään jäähdytysaineena nestemäistä natriumia, koska se ei hidasta neutroneja samalla tavalla kuin vesi. Reaktorin ydintä ympäröi uraanista koostuva vaippa. Mitä suuremmalla nopeudella ydinreaktioissa vapautuvat neutronit törmäävät ympäröivään uraanivaippaan, sitä enemmän uutta plutoniumia syntyy. Hyötöreaktorit tähtäävät siihen, että uutta plutonium-239:ää syntyy aina selvästi enemmän kuin reaktorin ytimessä tapahtuvat ydinreaktiot sitä kuluttavat. Tällä tavoin ne kykenevät hyödyntämään myös uraani-238:aa,
jota on maankuoressa 140 kertaa enemmän kuin tavallisten ydinvoimaloiden polttoaineenaan käyttämää uraani-235:tä.
Neutronien iskeytyessä kovalla vauhdilla uraanivaippaan syntyy kuitenkin myös plutonium-241:tä ja satoja muita lyhytaikaisia mutta erittäin radioaktiivisia isotooppeja. Suuren hyötöreaktorin sisälle kerääntyy siis paljon suurempi määrä erilaisia voimakkaasti säteileviä aineita kuin tavallisessa ydinvoimalassa.
Plutoniumin erotteleminen muiden aineiden joukosta vaatii teknologiaa, jollaista nykyään käytetään Ison-Britannian Sellafieldin ja Ranskan La Haguen kaltaisissa käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksissa. Sama teknologia on kuitenkin avain myös ydinaseiden valmistamiseen. Prosessi on monimutkainen ja sen sivutuotteena syntyy paljon voimakkaasti radioaktiivisia jätteitä.
Hyötöreaktorit ovat paljon tavallisia ydinvoimaloita haavoittuvampia onnettomuuksille ja tahalliselle vahingonteolle. Niiden heikoin kohta on nestemäistä natriumia käyttävä jäähdytysjärjestelmä, sillä natrium räjähtää joutuessaan tekemisiin veden kanssa.
Kaikkein vaarallisinta on, että monet maat suunnittelevat hyötöreaktorien pystyttämistä valtamerten rannikoille. Suurin osa maailman ihmisistä asuu rannikoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä ja sisämaassa on usein pulaa reaktorien tarvitsemasta lauhdevedestä. Lisäksi monet maat haluavat käyttää ydinsähköä myös makean talousveden tuottamiseen merivedestä.
Näissä suunnitelmissa ei ole omistettu ajatustakaan esimerkiksi sille mitä tapahtuu, kun seuraava tapaninpäivän tsunamin kaltainen hyökyaalto iskee juuri sille rantakaistaleelle, jolle hyötöreaktori on satuttu rakentamaan. Tapaninpäivän tsunami löi Tamil Nadun rannikolle rakenteilla olleen 500 megawatin hyötöreaktorin yli, mutta paikalla oli onneksi vasta pelkkä suuri betonilaatta.
Hyökyaallon ei tarvitse tehdä kuin pieni repeämä yhteen hyötöreaktorin jäähdytysputkeen, ja koko järjestelmä tuhoutuu natriumräjähdysten sarjassa.
Vetoomuskortti sivulla 49.
Risto Isomäki
