Arvostelussa Arcade Firen levy The Suburbs.

Arcade Fire on universumin paras indierock-yhtye. Edellisestä Neon Bible -levyn jopa synkän raivokkaasta meiningistä on menty vähän enemmän amerikkalaisemmaksi. Joku jopa tokaisi sen sisältävä tompettymaisia piirteitä, mikä loppujen lopuksi ei olekaan niin kamalaa, vaikka aluksi puistatti noin rahvaanomainen vertaus.

Levyn 16:sta kappaleesta suurin osa on neljä viisi minuuttisia kerroksittaisia taideteoksia. Instrumentteja löytyy harpusta harmonikkaan. Tähän levyyn voi hukkua, ja laulaja Win Butlerin ajoittain jopa epävireinen ääni antaa tarinoille autenttisen särmän.

The Suburbs on täynnä viittauksia menneisyyteen, lapsuuteen ja henkilökohatisen lähiösodankäynnin jälkeiseen toiveikkuuteen. Pienieleisyys ja mahtipontisuus vaihtelee mystisissä tarinoissa melankoliasta. So can you understand. Why I want a daughter while I’m still young? I want to hold her hand. And show her some beauty. Before all this damage is done. But if it’s too much to ask, if it’s too much to ask. Then send me a son.

Arcade Fire: The Suburbs. Mercury 2010. Viisi tähteä.

Mirkka Hietanen