Pyöreä oravanpesä on Markon & Riikan poliittinen rakennusprojekti. Tähän kotiin pankin velkaneuvojilla ei ole mitään asiaa.

Marko ja Riikka eivät koskaan olleet rakentaneet mitään, mutta päättivät tarttua sahaan ja vasaraan. He ostivat Toivakan kunnasta kivikkoisen rinnetontin markan neliöhinnalla 1990-luvun alussa.

He ajelivat pakulla satoja kilometrejä hakemassa mitä moninaisimmilta purkupaikoilta materiaaleja: punatiiliä, harmaata ladonseinälautaa, lattialankkuja, hirsiä, ikkunoita ja ovia, joista talo rakennettiin.

Marko Kaiponen oli 15 vuotta sitten töissä Valmetin saunamajurina ja Riikka Käppi hatuntekijänä Vaajakoskella. Asuntolainan ottaminen tuntui mahdottomalta. Apuun tuli iterakentajamestari Olavi Mänttäri, joka neuvoi heitä tekemään oman talon kierrätysmateriaaleista.

Nyt he ovat asuneet oravanpesässään jo yli kymmenen vuotta. Se maksoi 15?000 euroa ja on kuin Hannun ja Kertun piparkakkutalo, josta noitapankki on ajettu ulos.

Asumiskustannukset ovat nykyään 60 euroa kuukaudessa. Työtunteja on tietenkin ollut hirvittävä määrä, mutta palkkana on itsemuotoiltu koti. Ufomaisen rakennuksen sisäkatto on tehty heinäseipäistä, seinät on rytmitetty puulla ja kivellä. Kaariholvi johtaa huoneesta toiseen. Keittiöhellan pankko on psykedeelinen mosaiikki.

Talon lämmitys hoituu puulämmitteisellä ”aikakoneella”, joka muodostuu kahdesta yhteen asetetusta kylpyammeesta. Nämä muodostavat uuninpesän, jonka nopeasti säteilevä lämpö varastoituu massiivisiin seinäkivirakenteisiin. Pihapiiriin on noussut samalla improrakentamisella ulkorakennuksia, ja sauna muotoutuu parhaillaan.

”Koska oikeastaan emme osaa rakentaa, niin on pitänyt tehdä sellaisella muodolla, että se on mahdollista. Ympyrämuoto on käytännöllisin, koska sitä voi muotoilla vapaammin eivätkä nurkat tule vastaan.”

Talkootyöt ovat tärkeitä, ja innokasta porukkaa on riittänyt.

”Yhteisrakentaminen tuo erilaisia ihmisiä yhteen, ja syntyy uusia ideoita. Tämä on omalla tavallaan poliittista taidetta keskellä metsää. Koska puolueet ajavat firmojen eivätkä enää kansan etuja, ei sitä kautta voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Ihmisten pitäisi nyt lopettaa puolueitten kannattaminen ja ryhtyä tekemään tällaista itepolitiikkaa.”

Markolla on vinkki pankkilainojen torppaamiseksi.

”Pankkien tuulikaapissa pitäisi olla sellainen pyövelinnäköinen jätkä, joka ottais korvaotteen nuorestaparista, joka tulee hakemaan asuntolainaa, ja sanoisi: ”Miettikääpä vähäisen. Jos otatte lainan, joudutte pankkiorjaksi, pakkotöihin ja velkakierteeseen, joka johtaa depressioon, suhteen rikkoutumiseen, veritekoihin ja päädytte Alibi-lehteen!!!”

Ja mahdollisesti Marko Kaiposen teokseen.

Markon oma käsite taiteelleen on ”hyi-art”. Alibi-sarjaan kuuluu muun muassa teos Suomalaisten Kätten Työt, jossa Suomen lippuun on liimattu Alibista leikattuja verisiä kuvia.

”Teoksesta käy ilmi suomalaisten nykyinen käsityötaide. Puukoilla on ennen vuoltu kirveenvarsia, nyt veistellään vain keuhkoja. Suomalaiset on väkipakolla irrotettu juuristaan ja velkautettu vaikeuksiin. Pankkivalvonta huolehtii, että pankit ovat kunnossa. Kukaan ei valvo, miten asuntovelallinen voi.”

Markolla on ollut esillä teos Leikkikenttä muun muassa Mäntän kesässä: Suomen kartan muotoiselta alustalta kasvoi ruiskuneulametsä. Keskeltä kohosi kattoon lääkepurkeista torni, joka koostui kaikista niistä mömmöistä, joilla ihmiset turrutetaan.

”Ahneusmylly huumaa ihmiset näännyksiin ja kun he tulevat hulluiksi, heidät turrutetaan. Kolme ihmistä tekee Suomessa itsemurhan vuorokaudessa. Niistä yhden esimerkin painatin lippuun kontrastina tv-ruudussa pörräävälle formulapöntölle. Siitä tyhjänpäiväisyydestä maksetaan satoja miljoonia, kun taas hätää kärsivät jäävät ilman.”

Julkinen taidekenttä on Markolle ”taidekiipeli”, jossa ”kaiken rahan ja vallan saaneet taiteilijat haukkuvat toisiaan”, mutta hänelle se on mainio totuudentorvi.

Kaiponen tekee ”häirintäperformansseja” suoraan kaduilla. Tai vaikkapa asuntomessuilla, joilla hän veti joulupukkina perässään raskasta Asuntovelkataakkakivirekeä.

Vaikka hän on loistava art-brut -piirtäjä, päätyvät piirrokset useimmiten ympyrätalon uuniin lämmikkeeksi. Hienoissa näyttelynavajaisissa hän tekee ”Koskenkorvatunturin boolin” pesemällä jalkateränsä joulupukkina saippualla ja Kossulla.

Sitten hän jakaa sen pahvimukeissa, joiden kyljissä on tekstiotteita Alibista: ”Ensin katsottiin Kauniit ja Rohkeat, sitten tapettiin Heikki.”

Vain rohkeimmat kaatavat kurkkuunsa tämän kitkerän kalkin.

Oleellisinta tässä elämäntapateoksessa on se, että Marko ja Riikka ovat rakentaneet itsensä vapaaksi yhteiskunnan oravanpyörästä ja samalla toteuttaneet itsensä taideteoksena, jonka sisällä he voivat elää vapaasti.

Ympyrätalon tarkoituksena on päästä omin käsin onneen, kehonmuotoisen rakenteen runous ja työn pyhyyden palauttaminen.

Se on se innovaatioprojekti, mistä Suomea maailmalle myyvä talouseliitti ei hiiskahdakaan: Ainut pysyvä pääoma kasvaa omasta pääkopasta ja hartiapankista.

Marko Kaiposen installaatio Suomalaisten Kätten Työt Helsingin Mutageenin kellarissa 30.3.–15.4. Topeliuksenkatu 17, ti–su 13–18.

Erkki Pirtola