Tällä palstalla homoikoni saa haastajan. Grillausvuorossa Madonna.
Out / Madonna
Kaikista homoikoneista pyhin lienee Madonna Louise Veronica Ciccone, tuo jokaisen homopojan voimaeläin.
Levymyynnillä mitattuna Madonna on maailman menestynein naispuolinen poptähti, ja musabisneksen nykytilan johdosta hän myös sellaiseksi jäänee.
Homot ja lesbot ovat olleet aina Madonnan lojaalein yleisö. Silti tähden rooli gay-kulttuurin suojelusenkelinä tuntuu hieman falskilta.
Kelailemme tippa linssissä Blond Ambition -videota freimi freimiltä ja muistelemme, mitä kaikkea Madonna on meille vuosien varrella antanut. Mutta entä jos asiaa tarkastelee toisinpäin: mitä kaikkea Madonna on homokulttuurilta saanut?
Lookkinsa Madonna nappasi valkokankaan suurilta blondeilta, mutta biitti ongittiin New Yorkin hikisiltä homoklubeilta.
Ensilevystään lähtien Madonna nousi ronskisti tanssimusiikin alkuperäisten pioneerien eli mustien, homojen ja latinoiden harteille. Toisin kuin edellä mainitut, oli hän alusta alkaen erittäin tervetullut Rolling Stonen kanteen ja MTV-kanavalle keikkumaan.
Harlemin homojen vogue-skene ylitti uutiskynnyksen vasta, kun Madonna valssasi juhlasaliin ja vaati spottivalon itselleen. Tavallinen tallaaja luulee yhä, että Madonna keksi koko voguen.
Madonnassa kiteytyi kauniisti kasarimenestyjän eetos: kunnianhimo, tahdonlujuus, vatsalihakset ja huikea draivi. Lisäksi Madonna voitti kosmisessa narunvetokisassa vaalean ihon, kuvaukselliset kasvot ja heteroseksuaalisuuden.
Madonnasta puhuttaessa muistetaan aina huomauttaa, että hän on ”loistava bisnesnainen”. Se lienee laulajalle yhtä tärkeä ominaisuus kuin vaikkapa Nordean hallituksen puheenjohtajalle.
Madonnan merkitystä mielipidevaikuttajana on turha kiistää, mutta hänen esittämisensä jonkinlaisena homoliikkeen Jeanne d’Arcina on kornia. Todellisiakin kapinallisia on nimittäin tarjolla.
In / Sylvester
Rikollisen tuntematon Sylvester James (1947–1988) ansaitsisi edes pari promillea Madonnan saamasta ihailusta ja oman elämäkertaelokuvan HBO-kanavalle.
Sylvester oli 70-luvun lopun virallinen todella upea discokuningatar: musta mies, joka lauloi kauneimmalla mahdollisella falsetilla, meikkasi, suosi korkeita korkoja ja vielä korkeampia peruukkeja. Yhdessä toisen gay-pioneerin, tuottaja Patrick Cowleyn, kanssa Sylvester loi homoklubien hi-energy-soundin, jonka suuri yleisö oppi tuntemaan yksinkertaisesti ”homodiscona”.
Sylvester ei kuitenkaan suostunut jäämään homokuppiloiden hämärään, vaan tanssi jättihittinsä ”You Make Me Feel (Mighty Real)” tahdissa tavallisen Amerikan olohuoneisiin aikana, jolloin homous oli joko täysi tabu tai halpa vitsi primetime-televisiossa.
Kun miettii tätä mustaa miestä, joka jatkuvan turpaanvedon uhallakin marssi korot kopisten ja korvakorut kilisten 1970-luvun homofobisessa ja rasistisessa Amerikassa, tuntuvat Madonnan SEX-kirja tai lesboilu Britneyn kanssa melko yhdentekeviltä tempauksilta.
Sylvester ei ajatellut tekevänsä mitään erityistä. Sylvesterinä oleminen saattoi olla muille radikaalia politiikkaa, mutta hänelle itselleen se oli arkipäivää.
Janne Siironen
