Tämän päivän Venäjällä vapaan kilpailun sijaan tarjotaan sen imitaatiota.
Minulle soitettiin REN-TV:stä ja pyydettiin osallistumaan uuteen keskusteluohjelmaan. Kaksi päivää puhuivat minua ympäri, kunnes lopulta onnistuivat. Sain valita useamman teeman joukosta mieluisimman eli ”Kruununperijä – vuoden 2008 presidentinvaalit”.
Internetissä ja radiossa olen tästä aiheesta sanonut paljonkin, mutta telkkarissa en vielä kertaakaan. Taisi olla jo aikakin, vai mitä?
Minut haettiin aamunkoitteessa jonnekin jumalan selän taakse, vietiin maskiin, johdatettiin studioon ja aloin puhua. Puhuin tunnin, puolitoista, ja kamera vain kävi.
Tuntui siltä, etten millään saa puhuttua suutani puhtaaksi.
Loppujen lopuksi nauhoitukset loppuivat. Lähtötohinassa totesin, että tämä oli ensimmäinen kerta vuosikausiin, kun minut päästettiin televisioon puhumaan politiikkaa. Sanoin, että jos tämä on oire jostakin, niin hyvä sellainen. Diagnoosi selvisi illalla, kun nauhoitus tuli ulos.
Lähetystä katsoessa kävi ilmi, että puhun todella huonoa venäjää. Ajatuksenjuoksuni on katkonaista, välillä lauseetkin jäävät kesken kummallisella tavalla. Sanalla sanoen: vanhuus ei tule yksin. Kummallista kyllä, katkopuheeni sai studioyleisöltä myrskyisät suosionositukset. Hullun hommaa.
Sitten soitti toimittajatuttavani, jota esiintymiseni huvitti tavattomasti. Kysyi, mikä minua oikein vaivasi, kun menin televisioon puhumaan sekavia. Vakuutin puhuneeni aivan järkevästi, minkä voisin todistaa, kunhan saisin käsiini alkuperäisnauhoituksen.
Vaan enpä taida todistaa mitään, koska REN-TV kieltäytyi jyrkästi luovuttamasta minulle luvattua nauhaa. Epäilen, ettei kielto koske vain minua. Herttainen nuori toimittajatyttö, joka oli luvannut lähettää kopion, soitti minulle pyytääkseen anteeksi. Hän oli hyvin järkyttynyt asiasta, minä en.
Jo kopiota pyytäessäni arvelin, että sen saaminen jäisi vain haaveeksi: enhän ole mikään noviisi näissä asioissa. Siltikin alkuperäisen ja lyhennetyn version vertaileva analyysi olisi mielestäni varsin opettavaista, joten joudun tässä luottamaan omaan muistiini.
Mikä minun puheissani oli sellaista, joka ei suuren yleisön korville ollut sopivaa? Täytyy myöntää, etten sanonut mitään, mitä nettiyleisöni ei olisi jo lukenut moneen kertaan. Kerroin vain muutamia perustotuuksia.
Puhuin siitä, miten vapaa poliittinen kilpailu on yhteiskuntakehityksen perusedellytys. Kerroin, kuinka tämän päivän Venäjällä vapaan kilpailun sijaan tarjotaan sen imitaatiota. Esimerkkinä mainitsin seuraajaehdokkaiden kesken järjestettävät näytöskisat.
Puhuin siitä, kuinka Venäjällä on valittu eurooppalaisen ja turkmenistanilaisen yhteiskuntakehityksen malleista jälkimmäinen variantti. Kerroin, kuinka valtakoneisto leimaa vastustajansa ääriainekseksi ja kuinka vapaan median puute poikii poliittisia vankeja sekä Beslanin koulukaappauksen kaltaisia tragedioita.
Juontajan syvämietteiseen lausahdukseen siitä, että seuraajaehdokkaiden yläpuolella on Putin ja Putinin yläpuolella vain itse Jumala, lisäsin Putinin ja Jumalan välissä olevan vielä jonkinlaisen instanssin, joka aikanaan johti operaatio Kruununperijää. Kruununperijänä oli silloin Vladimir Putin.
Kaiken kaikkiaan, ei ohjaaja ihan turhaan jauhanut lihamyllyssään toista tuntia kestäneestä raakamateriaalista mautonta einespihvitaikinaa. Niin kuin äänimiehillä on tapana sanoa: luettele aakkoset, niin minä leikkaan ja liimaan niistä jotain omin päin…
Ja niin he liimasivatkin.
Huvittavinta on, että oman tuttavapiirini mielestä säädyttömän hampaattomaksi leikattu nauha sai REN-TV:n johdon mitä voimakkaimman ärtymyksen valtaan. Alkuperäinen nauha julistettiin salaiseksi ja tuotantoryhmälle määrättiin katumusharjoituksia.
Hyvät herrat! Turvallisuustoimenpiteenne vaikuttavat minusta riittämättömiltä näinä muinaisegyptiläisinä aikoina. Studioyleisöä oli kolmisenkymmentä henkilöä. En lainkaan halua peitellä, että yleisö kuunteli minua kiinnostuneena ja taputti puheilleni. Yleisön lisäksi mukana oli parisenkymmentä tuotantoyhtiön työntekijää, jotkut heistä jopa kävivät jälkikäteen pahoittelemassa tapahtunutta. Haluaisitteko ehkä tietää, keitä tarkoitan?
Mielestäni kaikki studiossa olleetkin pitäisi, tuota… julistaa salaisiksi… Etteivät vain yllättäen alkaisi kertoa kenellekään, mitä nauhoituksissa oikeasti puhuttiin?
No, huumori huumorina, puhukaamme mieluummin tieteestä.
Tarvehierarkia on mielenkiintoinen psykologinen teoria. Yksinkertaistaen voi sanoa, että ihmisen toimintaa määrää aina jokin ensisijainen tarve. Kaikki muut toiveet ja tarpeet jäävät taustalle, mutta voivat tilanteen muuttuessa nousta ensisijaisiksi. Kuvitellaan, että olet myöhässä luennolta ja pidät sinne ehtimistä kaikkein tärkeimpänä päämääränäsi. Yhtäkkiä huomaatkin, että on kauhea vessahätä. Ensisijainen tarpeesi on muuttunut!
Yleisönsuosion saavuttamisen pitäisi olla minkä tahansa televisioyhtiön johdon sekä osakkeenomistajien tarvehierarkian huipulla. Yleisönsuosio tarkoittaa korkeita katsojalukuja ja korkeat katsojaluvut puolestaan tarkoittavat paljon mainosrahaa. Yksinkertaista.
Uusi poliittinen keskusteluohjelma olisi hyvä aloittaa jollain sellaisella… harvinaisella herkulla… jota viereisissä putiikissa ei ole tarjolla! Jollain sellaisella, joka saisi yleisön jakamattoman huomion.
Televisiotuotteena olen harvinaista herkkua (jo vuodesta 2003).
Mutta kun avaan suuni ja alan puhua politiikkaa (sitä varten kai minut oli paikalle kutsuttu) – yhtiön ensisijainen tarve muuttuu. Luennolle ehtiminen ei ole enää tärkeätä, korkeat katsojaluvut unohtuvat – eivätkä mahdolliset palkinnotkaan kiinnosta…
On vain valtava tarve päästä vessaan.
Voi noita pikku raukkoja määrittelemättömine tarpeineen.
Käännös: Anu Lönnqvist
Kirjoittaja on tunnettu venäläinen kirjailija ja TV-satiirikko, jonka ohjelmia on esitetty useilla sittemmin lakkautetuilla venäläiskanavilla. Kirjoitus on julkaistu alun perin nettilehti Ježednevni Žurnalissa www.ej.ru
Viktor enderovit
