Jumppaaja ei ole koskaan terve. Korvat tulehtuvat.
Jumppamusa on yleensä aivan kauheaa. Ystäväni tosin kertoi, että kerran jumpassa oli hyvä musa. Sain halvan kuukausikortin massiiviiseen jumppakeskusten kompleksiin ja viime viikkoina olen kuullut ja nähnyt kaikenlaista.
Fitball-jumppapallotunti lähtee käyntiin Macarenalla, sen perään soi Schnappi. Huomattavaa on, että kaikki tunnille osallistujat ovat naisia, paitsi jumpan vetäjä. Lasiseinän takana olevilla kuntosalilaitteilla kahden miehen liikkeet pysähtyvät ja he jäävät tuijottamaan palloja ja peppuja, sillä kyllähän laji on yksi hassuimman näköisistä.
Fitball-tunnin musiikin voisi määrittää perheenäitipopiksi, jota tulvii keskipäivällä radioista. Vähän elähtänyttä ja helppoa, mutta mukaansatempaavaa ja toisteisuudessaan hauskaa. Fitball-vetäjä yllättää minut Linda Bengtzingin Hur svårt det kan var -kappaleella.
Vetäjällä on kertosäkeeseen oma pieni käsikoreografia, johon on tosin pallon kanssa ensikertaa pomppiessa vaikea osallistua. Mutta tuo ruotsalainen euroviisulta kuulostava poppikappale on ainoa tunnin kiva biisi.
Kuntonyrkkeilyssä täytyy osata valita oikea vetäjä: yksi soittaa kohtuuhyvää musaa, toinen ihan outoa, nopearytmistä heviteknoa.
Mutta hyvillä tunneilla tulee 1990-luvun grungea, Pearl Jamia ja rockklassikoita siihen tyyliin, mitä Tarantinon elokuvissa käytetään. Tosin välillä alkaa tanssittaa enemmän kuin jaksaisi keskittyä lyömiseen. Silloin musiikki kuitenkin toimii tsempparina, eikä siltä tarvitse väkisin yrittää sulkea korviaan.
Kaikkein eniten minua ihmetyttää loppumaton innostus David Guettan ja Kid Cudin yhteisbiisiin Memories, jonka kertosäkeessä lauletaan, että All the crazy shit I did last night. Se on kauhea renkutus, jossa on nolot sanat. Se on tullut niin spinnigissä eli kuntopyöräilyssä kuin levytangoilla ja painoilla tehtävässa bodypump-jumpassa.
Bodypumpissa sukupuolijakauma on ainoan kerran suurin piirtein tasan. Naispuolinen vetäjä soittaa muuten perusdiscoa, menemättä sen enempää hyvän tai erityisen huonon puolelle.
Miksi pilatestunnilla täytyy soittaa musiikkia? Joogakeskuksissa musiikki on yleensä maalailevaa, rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia, jossa ei soiteta panhuilua. Jumppakeskuksen venyttely- ja rentoutustunnit eivät kaihda poppia näilläkään tunneilla, vaikka niin toivoisi.
Otan innolla vastaan tiedonantoja jumpista, joissa soi hyvä musa. Viime kesänä Helsingin kaupungin puistojumpassa oli kerran yksi poika, joka veti jumppaa Paula Koivuniemen ja muiden iskelmäpoppikappaleiden tahtiin. Sata salamaa on sekin parempi hyräiltävä kuin kammottavat teknoversiot esimerkiksi Titanic-hitistä My heart will go on.
Hannele Huhtala
