Aki Greus ei alistunut laittomasti määrättyyn sivarin keskeytykseen.

Aki Greus halusi vain käydä siviilipalveluksensa loppuun ja palata arkielämän pariin. Kummallisten käänteiden kautta oikeusjärjestelmä on tehnyt hänestä totaalikieltäytyjän, joka viruu vasten tahtoaan Suomenlinnan avovankilassa niskassaan 111 vuorokauden vankeusrangaistus.

Saadakseen oikeutta Greus ryhtyi helmikuussa nälkälakkoon. Oltuaan yhtäjaksoisesti syömättä hieman yli 32 vuorokautta, päätti Greus jatkaa protestiaan muilla keinoilla.

”Erinäisistä syistä armahdusanomukseni käsittely näyttää venyvän huhtikuun alkupuolelle. Jos olisin jatkanut nälkälakkoa, en olisi ollut elossa käsittelypäivänä”, Greus kommentoi.

Nälkälakkonsa loppuvaiheessa Greus kärsi jatkuvista rytmihäiriöistä eikä niiden vuoksi saanut öisin juuri nukuttua. Unettomuus pahensi tilaa entisestään. Lisäksi Greusin vartaloon alkoi ilmestyä isoja, ulkoisesti selittämättömiä mustelmia. Greusin paino putosi lähes 22 prosenttia, ja sydänkohtauksen mahdollisuus alkoi nousta huomattavaksi.

”Korkein oikeus käsittelee armahdushakemusta maaliskuun lopussa. Oikeuden päätöksestä riippumatta asia on lopulta täysin presidentin päätettävissä, eikä hänellä ole päätöksessään perusteluvelvollisuutta. Ilman armahdusta Greusin vankeusrangaistus päättyy toukokuun lopussa”, kertoo Aseistakieltäytyjäliiton järjestösihteeri Kaj Raninen.

Greus suoritti siviilipalvelustaan Lapinjärven siviilipalvelusmiesten koulutuskeskuksella.

”Sivarikeskuksen johtaja Eero Soinio oli päässyt kesken palvelustani Nummi-Pusulan kunnanjohtajaksi. Minulle tähän päivään asti tuntemattomasta syystä Soinio halusi ennen siirtoaan muualle tehdä mahdollisimman monelle sivarille mahdollisimman paljon vahinkoa”, Greus kertoo.

Muutamaa päivää ennen lähtöään Soinio määräsi ryhmälle sivareita lykkäystä palveluksesta vastoin heidän omaa tahtoaan. Lykkäys tarkoittaa, että palvelus keskeytyy, mutta sivarilla on kuitenkin velvollisuus käydä palvelus loppuun myöhemmin. Toisin kuin suurin osa muista sivareista, Greus ei suostunut ilman syytä määrättyyn lykkäykseen.

Pyytäessään lain mukaista kirjallista syytä lykkäykselle sekä kopiota keskuksella olevista mahdollisesti itseään koskevista asiakirjoista, Greus sai tylyn vastauksen: ”Pyysin papereita täysin asiallisesti. Eero Soinio käski minun vain painua kotiini kasvamaan”, Greus kertoo.

Greusille kerrottiin lykkäyksen viralliseksi syyksi lääkärinlausunto. Päästyään kotiinsa Greus otti yhteyttä asianajajaansa, jonka painostuksen jälkeen sivarikeskus suostui antamaan paperit.

Asiakirjoista ilmeni, että tarvittava lääkärinlausunto puuttui. Sen virkaa toimitti diagnoosipaperi, jossa sekä diagnoosinumero ja lykkäysluokka oli väärin täytetty. Paperista puuttui lääkärin nimi ja leima. Niiden sijaan allekirjoituksena oli ”E. S”.

Voima yritti saada Eero Soiniolta kommenttia palveluskeskuksen tapahtumista, Useat soittopyynnöt hänen sihteerinsä välityksellä eivät tuottaneet tulosta, vaikka Nummi-Pusulan kunnan vaihde kertoi Soinion olevan työpaikallaan.

Siviilipalveluskeskuksen johtajalla ei ole laillista oikeutta määrätä vastoin sivarin tahtoa lykkäystä kuin kurinpidollisista tai terveydellisistä syistä. Greusilla oli virheetön palvelusrekisteri, ei kurinpidollisia rangaistuksia ja kaiken lisäksi hyvästä palveluksesta myönnettyjä kuntoisuuslomia, eikä hän olisi halunnut lykkäystä. Lisäksi Greus tapasi ennen kotiin lähtöään lääkärin, joka ei puoltanut lykkäyspäätöstä.

Vaikka jostain oltaisiinkin saatu lääkäri, joka kykenee tekemään palveluskelvottomuusdiagnoosin näkemättä tai kuulematta potilastaan, ei sekään riittäisi täyttämään palveluskelpoisuusarviointia lain vaatimalla tavalla.

”Oli selvää, että lykkäykseni ei ollut laillinen, ei tullut koskaan laillisesti voimaan ja tehtiin lisäksi räikeällä virkamiesrikoksella. Vein asian Helsingin hallinto-oikeuteen. Sieltä tuli päätös, että lykkäykseni oli tehty väärin perustein ja että asia pitää palauttaa sivarikeskukselle uudelleen käsiteltäväksi”, Greus sanoo.

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Greus ei kuullut sivarikeskuksesta pihaustakaan moneen kuukauteen. Vasta Greusin lakimiehen otettua jälleen yhteyttä sivarikeskukseen päätettiin Greus ottaa nopeasti takaisin työpalvelukseen.

Päästyään takaisin sivarikeskukseen jatkamaan työpalvelustaan Greus kertoo henkilökunnan suhtautuneen häneen erittäin ikävästi.

”Ensimmäiseksi minut määrättiin käyttämään palvelukseen kuuluvia vähäisiä henkilökohtaisia lomapäiviäni sivarikeskuksen ulkopuolisen työpalveluspaikan hakemiseen. Se ei ole lomapäivien käyttötarkoitus. Sen jälkeen minua ei suostuttu määräämään työpalvelukseen sivarikeskuksella. Lopulta minut laitettiin siivoojan ominaisuudessa käsittelemään terveydelle haitallisia kemikaaleja ilman asiallista suojavarustusta ja vailla kantahenkilökunnan valvontaa”, Greus sanoo.

Koska Eero Soinion aikoinaan antama käsky painua kotiin kasvamaan ei virallisesti täyttänyt lykkäyksen määritelmää, katsoi Greus siviilipalveluspäiviensä karttuneen myös niinä päivinä, jotka hän vietti kotonaan odottaen pääsyä takaisin sivarikeskukseen. Alkuperäisen työpalveluksen viimeisen päivän lähestyessä Greus kertoi näkemyksensä sivarikeskuksen henkilökunnalle, joka puolestaan katsoi vapautuspäivän siirtyneen huomattavasti kauemmaksi.

”Annoin kirjallisen vaatimuksen alkuperäisen vapautuspäiväni kunnioittamisesta ja siviilipalveluskeskuksen laittoman toiminnan korvaamisesta, mistä keskus kieltäytyi. Tämän jälkeen kieltäydyin palveluksesta”, Greus kertoo.

Kieltäytymisen jälkeen asiaa käsiteltiin Loviisan käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeuden antama päätös on Greusin mielestä tyyppiesimerkki siitä, miten siviilipalvelusmiehet joutuvat kohtaamaan organisoitunutta vähättelyä ja syrjintää.

”Hovioikeus myöntää päätöksessään, että en halunnut lykkäystä, että lykkäys sotki elämääni ja että lykkäys annettiin väärin perustein. Samaan aikaan hovioikeus kuitenkin toteaa, ettei näe mitään syytä, miksi en voisi palata suorittamaan palvelustani loppuun saakka siviilipalveluskeskukseen. En myöskään saanut valituslupaa korkeimpaan oikeuteen”, Greus kertoo.

”Oikeusturvani on tuhottu, minua on kohdeltu surkeasti ja jouduin vankilaan. Jos hyväksyn vankeusrangaistuksen, hyväksyn samalla, että olen rikollinen”, Greus sanoo.

Aki Greus on laatinut tapauksestaan valituksen YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Valitusten käsittely kestää keskimäärin kolmisen vuotta, eikä läpimeno ole kovin todennäköistä. Jos Greusin valitus kuitenkin sattuisi menemään läpi, joutuisi Suomen valtio maksamaan Greusille taloudellista hyvitystä.

Kaiken jälkeen jäljelle on jäämässä vain väärennetty lääkärinlausunto, hovioikeuden vähättelevä lausunto, Aki Greus vankilassa ja Eero Soinio Nummi-Pusulan kunnanjohtajana.

_______________

Oma kuva työhuoneen seinällä

Aloittaessani sivarin koulutusjakson Lapinjärvellä kesällä 2000, astelin kohti koulutuskeskusta täynnä idealismia ja rauhanaatetta, sekä valmiina muuttamaan maailmaa. Ajattelin tapaavani keskuksella ainakin satakunta samanlaista kaveria. ”Jonkun valtion täytyy uskaltaa aseeton aikakausi aloittaa”, olin kirjoittanut sivarihakemukseeni. En tiennyt, että Costa Rica oli luopunut armeijastaan jo 1948. He olivat uskaltaneet.

Koulutuskeskuksen aulan infossa oli läsnä vain yksi sivari. Hän kuunteli kasettimankasta reggaeta ja joi kaljaa. Sain häneltä avaimen kahden hengen huoneeseen, jossa odottelikin hengenheimolaiseni, toinen Tampereen Ilveksen kannattaja. Rauhanaatetta tai toivetta maailman muuttamisesta emme kuitenkaan jakaneet.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä tapasin keskuksen johtajan, Eero Soinion. Hän soitti noin sadan nuorukaisen ryhmällemme Oi Emma -nimisen vanhan rautalankabiisin. Kuuntelimme sitä hiljaa ja vakavina. Kappalevalintaa ei koskaan selvitetty meille, ja arvailen Emman merkitystä yhä vieläkin.

Biisin jälkeen Soinio esitteli itsensä, ja kertoi samaan syssyyn, että on aikaisemmin ollut töissä puolustusvoimissa. Myöhemmin, kun kävin Soinion toimistossa asioimassa, huomasin, että miehen työhuoneen seinällä oli hänen oma kuvansa kehystettynä. Arvostin tätä erittäin suuresti. Itselläni oli samaan aikaan tyttöystäväni kuva seinällä.

Myöhemmin rekrytoiduin koulutuskeskuksen palvelukseen luennoitsijaksi. Kävin pitämässä jokaiselle sivareiden saapumiserälle luentoja talousasioiden hoidosta sivarivuoden aikana. Ehdin opastaa sivareiden rahankäyttöä melkein kolmisen vuotta, kunnes eräänä päivänä minua ei enää haluttukaan keskuksen palvelukseen.

Mitään virallista syytä en koskaan saanut, ja vasta vuonna 2008 kuulin ihan sattumalta, että esiinnyttyäni televisiossa Eläinten Vapautuksen Tukiryhmän (EVTR) edustajana, olin muuttunut ei-toivotuksi henkilöksi sivarikeskuksella.

Seuraavan kerran kuulin Soiniosta vasta kun luin hänen päässeen kunnanjohtajaksi.

Onnea, Nummi-Pusula!

_______________

Joka vuosi noin 2 500 miestä aloittaa siviilipalveluksen. Vuosittain 40–80 miestä tuomitaan vankilaan totaalikieltäytyjinä. Heistä huomattava osa on kuitenkin aloittanut ensin siviilipalveluksen ja päätynyt sitten joko periaatteellisista syistä ja omasta aloitteestaan tai palveluspaikan nostaman siviilipalvelusrikossyytteen myötä vankilaan.

Syytteen siviilipalvelusrikoksesta voi saada käytännössä koska tahansa, jos sivarin ja työpalveluspaikan välit rikkoutuvat.

_______________

Presidentti Tarja Halonen armasti Aki Greusin 27.3.2009.

Aki Greusin armahtamisen puolesta kerätään nimiä osoitteessa www.adressit.com/greus. Lehden mennessä painoon allekirjoituksia oli yli 3 500. Aseistakieltäytyjäliitto toimittaa päivitetyn allekirjoituslistan viikoittain presidentinkansliaan.

Jukka Vuorio