Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

Poliittista teatteria munasillaan

Lukuaika: < 1 minuutti

Poliittista teatteria munasillaan

Pääkaupunkiseudulla poliittista teatteria on vähän kaikkialla.

* Hakunilan teatterin Paskateoria on ”kertomus liitoksistaan natisevan yhteiskuntamme oikeudenmukaisuudesta, arvoista ja suhteellisuudentajusta. Maailma on kova ja sanoma selkeä, pärjää tai painu vittuun”, kertoo ohjaaja Jatta Stepanoff-Harakkamäki puffitekstissä. 

* KokoTeatterissa mennään kohti vaaleja – nythän on tulossa kaikkien aikojen eduskuntavaalit. Anna Veijalaisen ohjaama näytelmä sijoittuu tyhjennetylle romanileirille Helsingin Kalasatamaan. ”Menossa on tositeevee -pudotustaistelua, jossa voittajasta tulee maailmanhistorian ensimmäinen tositelevisiossa valittu kansanedustaja”, mainostetaan Äänestä mua -näytelmää.

* Tikkurilan Teatterissa pyörii Sirkku Peltolan näytelmä Pieni Raha, joka teatterin mainostekstien mukaan kysyy ”kuka sinusta huolehtii, kun sairastat tai olet yksinäinen, rahaton, peloissasi, pieni ja avuton. Entäpä – kenestä sinä pidät huolta?”.

* Teatteri Jurkka kirjoittaa uusiksi John Osbornen 1950-luvun tekstin Viha sydämessä. Se kysyy, mistä on kyse, kun ”kaikilla on yksilönvapaus, hoidetut hampaat ja nopea internet-yhteys, mutta nuori mies on edelleen vihainen.”

* Viime elokuussa ensi-iltansa saanut Varjofinlandia pysyy KokoTeatterin lavalla vaalikevään. Se pyrkii lähes mahdottomaan: saamaan otteen valtiovarainministeri Jyrki Kataisen persoonasta. 

Näytelmän hahmo Katainen tekee sen, mitä oikea ei: samastuu luita ja ytimiä myöten Suomen luusereihin, masentuneisiin ja toivonsa menettäneisiin.

Vasemmalle kallellaan olevan KokoTeatterin helmasynti alkaa olla yhteiskunnallisten eleiden liioittelu. Tuntuu, että teatteri yrittää politisoitua radikaalisti tietämättä, mitä oikeasti haluaa.

Ehkä se on merkki jonkin uuden etsimisestä.

Niin, köyhää ei kuunnella, köyhiä on miljoonan marginaali, tuloerot ovat kasvaneet, mutta nämä faktathan me tiedämme.

Tästä jonnekin muualle, eteen, taakse, sivulle?

Lue myös artikkeli Joensuu 1994 ei ole Paratiisi.

Kimmo Jylhämö