Arvostelussa Massive Attackin levy Heligoland.

Vuosien hiljaiselon jälkeen Massive Attack onnistuu kuulostamaan uudella levyllään tuoreelta, mutta juuri itseltään. Tuttu, tukahdutetun uhan tunne leijailee dubahtavan äänimaiseman yllä, kun Robert Del Naja lukee sanoituksia semimaanisena ja Grant Marshall kähisee mikkiin kuulostaen lähes Leonard Cohenilta.

Heligolandia odotettiin vuosia. Se kannatti. Massive Attackin tulevaisuudesta ollaan oltu huolissaan koko 2000-luvun ajan, kun levyjä on ilmestynyt hiljakseltaan. Huoli liittyi erityisesti Danny the Dog -elokuvan soundtrackiin vuonna 2004. Del Naja sävelsi yhtyeen nimissä elokuvaan musiikin, joka poikkeaa paljonkin MA:n linjasta. Kaikki eivät vakuuttuneet, vaikka musiikki sopi elokuvaan.

Väärinkäsitysten välttämiseksi Del Naja jatkoi soundtrackien julkaisemista omalla nimellään. Vuonna 2007 ilmestyi soundtrackit kahteen dokumenttiin ja yhteen elokuvaan: Calling Mumia käsitteli kuolemaan tuomitun Black Panther -aktivistin elämää, Trouble the Water keskittyy hurrikaani Katrinan New Orleansiin vangitsemaan muusikkoon ja Battle in Seattle kuvaa Seattlen vuoden 1999 WTO-mielenosoituksia.

Käsitys Massive Attackin hiljaiselosta perustuu siis väärinkäsitykseen. Tosiasiallisesti yhtyeen voimahahmo Del Naja ei ole missään vaiheessa hidastanut vauhtiaan, ainoastaan rönsyillyt.

Massive Attack: Heligoland. Emi Music 2010. Viisi tähteä.

Jari Tamminen