Pavuista saa proteiineja, niiden hiilijalanjälki on pieni eivätkä ne maksakaan juuri mitään.
Palkokasvit ovat melko vierasta ruokaa suomalaisille kasvissyöjiä lukuunottamatta. Tutun hernekeiton ohella kuivatut ja säilötyt kikherneet, kidneypavut, voipavut, härkäpavut, linssit ja muut palkokasvit ovat läpi vuoden hyvää, vaivatonta ja halpaa vähähiilistä ruokaa.
Palkokasvit kasvavat avomaalla ja niiden säilyttäminen on helppoa, joten papujen aiheuttama ilmastorasite on pieni.
Nälkäisen pelastus, kaapista löytyvät purkkipavut, tuottavat ilmastopäästöjä noin 1 kg CO2e/kg. Kuivattujen papujen hiilijalanjälki taas on yleensä reilusti alle 1 kg CO2e kiloa kohden.
Toisinaan kannattaa satsata kuivattujen papujen aikaa vievään liottamiseen ja keittämiseen, sillä itse keitetyt pavut ovat vielä tölkkipapujakin paremman makuisia. Pikaruokaa saa purkkipapujen lisäksi punaisista linsseistä ja erilaisista papu- ja hernerouheista, jotka kypsyvät nopeasti.
Palkokasvien supersankari on soijapapu. Siinä on reilummin proteiinia kuin muissa pavuissa, se on aminohappokoostumukseltaan lihan veroinen, ja siinä on erityisen paljon vitamiineja ja kivennäisaineita.
Lisäksi soijasankari on muuntautumiskykyinen. Erilaiset soijatuotteet soijamaidosta tofuun ja soijarouheeseen ovat terveellinen ja ilmastoystävällinen vaihtoehto maito- ja lihavalmisteille.
Moni parjaa soijaa siksi, että sen tieltä kaadetaan sademetsiä ja se rahdataan Suomeen maailman toiselta laidalta.
Metsät kaatuvat kuitenkin lihan tieltä, sillä esimerkiksi Suomeen tuodusta soijasta yli prosenttia menee eläinten, pääosin sikojen ja kanojen, rehuksi. Jokainen lihaa syövä suomalainen syökin vuosittain huomaamattaan monta kymmentä kiloa soijaa.
Soijalle ei tarvitsisi raivata uutta viljelyalaa, jos se käytettäisiin suoraan ihmisten ravinnoksi. Kasvihuonepäästöjen ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta kaukaakin rahdattu soija on fiksu vaihtoehto.
Papujen gastronominen vahvuus on niiden omintakeinen rakenne, joka eroaa niin lihasta, kalasta kuin kasviksistakin. Niitä on helppo maustaa ja käyttää erilaisissa kastikkeissa, pihveissä ja tahnoissa.
Täysjyväviljoilla ja kasviksilla täydennettynä papuateria on mitä mainiointa ruokaa niin ravitsemuksellisesti kuin kulinaristisestikin.
Liota ja keitä kuivatut palkokasvit kunnolla pakkauksen ohjeen mukaan. Pavut valmistuvat nopeammin ja sulavat helpommin, jos pavut jättää liotuksen jälkeen avonaiseen astiaan vuorokaudeksi.
____________
Papu-punajuuripihvit
3½ dl kuivattuja soijapapuja (1 l keitettyjä)
5 (noin 400 g) punajuurta
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl soijakastiketta
½ tl muskottia
½ tl mustapippuria
2 rkl soijajauhoja
½ dl rypsiöljyä
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
1. Liota kuivattuja soijapapuja 10 tuntia. Kaada liotusvesi pois, huuhdo ja keitä yhdestä kahteen tuntia.
2. Kuori ja raasta punajuuret. Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Hienonna pavut karkeaksi massaksi perunansurvimella.
3. Sekoita papumassaan mausteet, punajuuriraaste, sipuli ja valkosipuli. Sekoita joukkoon jauhot ja öljy. Lisää vettä sen verran (noin desilitra), että massa on helposti käsiteltävää, mutta pysyy hyvin koossa.
4. Muotoile kostutetuin käsin massasta pihvejä tai halutessasi pyöryköitä. Paista pihvejä öljyssä miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia per puoli. Jos teet pihvejä suuria määriä kerralla, paista niitä 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Sipaise pintaan öljyä ennen paistamista, etteivät pihvit kuivu uunissa.
Tästä annoksesta tulee noin 15 isoa tai 30 pientä pihviä, eli ruokaa riittää vähintään neljälle syöjälle. Raaka-aineiden hiilijalanjälki on noin 0,63 kg CO2e ja valmistuksen hiilijalanjälki 0,27 kg CO2e. Yhden annoksen jalanjälki on siten noin 0,22 kg CO2e.
Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja & Anna Talasniemi
