Pariisin kevään perilliset

Arvostelussa Olivier Assayasin elokuva Jotakin ilmassa.

Olivier Assayas osoitti jo terroristilegenda Carlosista ohjaamassaan televisiosarjassa (2010) erityistä 1970-lukua koskevaa epookintajua. Nyt lähdetään liikkeelle Ranskan vuoden 1971 opiskelijamellakoista.

Kuvauspaikat ja rekvisiitta ovat viimeisen päälle. Silti tärkeämpää on ihmisten välisten suhteiden tarkka käsikirjoittaminen oman aikansa ilmapiiriin. Esimerkiksi seksuaalinen vapautuminen kulminoituu mustasukkaisuuden kiertämiseen ja koulutetun keskiluokan sukupolvikuilu näkemyseroihin Simenonin Maigret-dekkareiden laadusta. Toisaalta ajan poliittinen paradoksi tiivistyy siihen, miten vartijan pahoinpidelleet rikkaiden perheiden vasemmistolaiset nuoret vapautuvat, kun apuun saadaan trotskilainen huippuasianajaja.

Ohjaajan näkökulma tapahtumiin on vain näennäisesti ulkopuolinen: yksittäisiin repliikkeihin ja asetelmiin on leivottu poliittisen autoritaarisuuden kritiikkiä ja samalla sympatiaa autenttisuuden etsimistä ja poliittista situationismia kohtaan.

Jotakin ilmassa on 1970-luvun alun kuvaajana avainteos.

Olivier Assayas: Jotakin ilmassa. Ensi-ilta 5.7. Viisi tähteä

Ota aikaa itsellesi

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa

Nauti tyhjyydestä laatikko
Tuomas Rantanen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.