Pakolaisleiridraaman varjostamaa ruokaa

Lukuaika: 2 minuuttia

Pakolaisleiridraaman varjostamaa ruokaa

Tapaamistamme varjostavista Libanonin dramaattisista tapahtumista huolimatta Yehia loihtii meille erinomaisen aterian.

Libanonin pakolaisleiriltä Helsinkiin muuttaneen Yehia al Sayeedin ja hänen vaimonsa Merin olohuoneen ikkunoiden eteen on vedetty verhot vaimentamaan kirkkaan ilta-auringon säteitä. Televisiossa al-Jazeeran uutislähetyksessä kerrotaan, että Nahr al-Baredin pakolaisleiriltä Pohjois-Libanonista on löydetty jo kaksitoista kuolonuhria.

Kuuden neliökilometrin kokoinen leiri perustettiin vuonna 1949 Israelista karkotettuja palestiinalaisia varten. Nykyään asukkaita on 40 000. Leirillä on koko sen historian aikana ollut levottomuuksia ainoastaan Libanonin sisällissodan aikaan vuonna 1983. Siksi tänä toukokuisena sunnuntaiaamuna alkanut ammuskelu oli täydellinen yllätys.

Libanonin armeija haluaa pidättää Fatah al-Islam -palestinalaistaistelijoiden ryhmän jäsenet, joiden tiedetään asuvan leirillä sijaitsevassa talossa. Ammuskelu on vaatinut myös siviiliuhreja. Leirin asukkaat eivät tue ryhmän toimintaa ja ideologiaa.

Yehian vanhemmat ja yksitoista sisarusta asuvat pakolaisleirillä. Hän odottaa jännittyneenä uutisia perheestään. Al-Jazeera päivittää kuolonuhrien määräksi 21.

Libanonin armeijan tulitus ei enää kohdistu vain leirin portille vaan myös leirin sisäosiin, mikä hankaloittaa haavoittuneiden siviilien kuljetusta sairaaloihin.

Vihdoinkin noin kahdeksan aikaan illalla puhelin soi ja Yehia kuulee perheeltään, että kukaan läheisistä ei ole loukkaantunut. Puhelun taustalla kuuluu ammuskelua. Tilanne ei ole vieläkään rauhoittunut.

Meri on ollut mukana Arabikansojen ystävyysseuran kummitoiminnassa vuodesta 2000 alkaen. Nykyisin seuralla on noin 35 kummilasta Nahr al-Baredin leirillä.

Kummiavustuksilla tuetaan lasten jokapäiväistä elämää kuten koulunkäyntiä ja terveydenhuoltoa. Palestiinalaislapsilla on omat koulut leirissä, joita YK:n ja palestiinalaisten oma hyväntekeväisyysjärjestö Beit Atfal Assumoud tukevat.

Perheet elävät pääasiassa YK:n avun varassa. Työttömiä on 80 prosenttia, palestiinalaisilta on Libanonissa kielletty 72 ammatin harjoittaminen. He eivät voi toimia esimerkiksi lääkäreinä, insinööreinä tai juristeina. Näin estetään heitä viemästä libanonilaisten työpaikkoja.

Meri vieraili Nahr al-Baredin leirillä kummilastaan tapaamassa, jolloin hän tutustui Yehiaan. Pariskunta meni naimisiin vuonna 2004. Läpäistyään kielikokeen ja saatuaan oleskeluluvan Yehia pääsi töihin lastentarhaan Helsingin Kalliossa.

Tapaamistamme varjostavista Libanonin dramaattisista tapahtumista huolimatta Yehia loihtii meille erinomaisen aterian. Kotonaan hän on seurannut äitinsä ja viiden siskonsa ruuanlaittoa ja Suomeen tultuaan alkoi kokata itse, kun Meri oli töissä.

Perinteiseen arabitapaan syömme lattialla istuen. Jälkiruuaksi juomme salviateetä, syömme harissa-kakkua ja katsomme videolta Yehian suurperheen elämää pakolaisleirillä.

Vain Yehia ja hänen vanhin veljensä ovat muuttaneet ulkomaille, muut asuvat saman katon alla. Hän katsoo kaihoisasti sukulaisten hymyileviä kasvoja.

”Vaikeinta Suomeen muutossa oli yksinäisyyys. Kotona ei ollut koskaan yksin. Oman perheen lisäksi ystävät kyläilivät usein.”

Suomentanut Teemu Matinpuro.

Lisäreseptit täällä.

Susanne Ådahl

  • 9.9.2009