Anne Heinonen näkee apinoiden muistuttavan ihmisiä.

Atifer synnytti lapsensa aina väärään aikaan vuodesta. Kolme viimeisintä oli kuollut talvien kylmyyteen. Kun uusi lapsi sitten syntyi, muut apinat olivat innoissaan. Ne kerääntyivät ympärille, lepertelivät ja silittelivät. Ihmiset totesivat lapsen kuolevan kuitenkin. Minä en vielä osannut olla toivomatta.

Muutamien päivien päästä apinalapsi ilmestyi esiin emonsa kanssa metsän syrjäisemmällä polulla. Se oli edelleen heikko, mutta jaksoi jo nostaa päänsä pystyyn. Se jäisi henkiin.

Eteläafrikkalainen apinatarha Monkeyland on aidattu metsäalue, jossa aiemmin vankeudessa eläneet kädelliset saavat opetella jälleen olemaan apinoita. Atifer tuotiin metsään koe-eläinlaboratoriosta.

Vietin Monkeylandin valokuvaajana kahdeksan kuukautta. Vieraassa ympäristössä, vieraiden ihmisten ympäröimänä samuus alkoi tunkea esiin kaikkialta useissa eri muodoissaan. Maasta matoja tonkivissa kapusiineissa, niiden toisiaan kutittelevissa poikasissa.

Apinoista on helppo nähdä, että ne muistuttavat ihmisiä: niillä on sormet ja jalat ja ihmishymy. Olen kuitenkin varma, että samuus ulottuu paljon syvemmälle, niin apinoissa kuin muissakin lajeissa.

Kuka sinä olet? Hetkiä apinatarhan elämästä, Anne Heinosen valokuvia & apinatarinoita 7.–19.11. Tampereen pääkirjaston toisessa kerroksessa, Pirkankatu 2, ma–pe 10–20, la 10–16.

Anne Heinonen