Tanskalaisen elokuvaohjaajan Per Flyn mukaan homma ei ole hallinnassa.

”Tanska on luokkayhteiskunta, ei tietenkään marxilaisessa mielessä. Tanskassa elää pieni alaluokka, pieni yläluokka ja valtava, hyvin toimeentuleva keskiluokka. Useimmat eivät halua keskustella köyhistä. Ministerimme vaikenevat noista kymmenestä prosentista. Nimittäin kun keskiluokan alapuolelle putoaa, on erittäin vaikea kiivetä takaisin.”

Näin puhuu elokuvaohjaaja Per Fly puhelimeen kesken kuvaustöidensä. Kuusiosainen tv-sarja Forestillinger valmistuu pian ja ohjaaja tuumii ainakin puolen vuoden taukoa. Fly kertoo huhkineensa täysillä viimeiset kahdeksan vuotta. Palkintojakin on herunut, viimeksi Pohjoismaiden neuvostolta, joka nimesi hänen tuoreimman elokuvansa vuoden parhaaksi. Drabet (”Tappo”) sulkee trilogian, jolla Fly on havainnoinut Tanskaa luokkarakenteiden kautta.

”Opiskeluaikanani kaikki halusivat Kööpenhaminan näyttävän New Yorkilta. Huomasin nopeasti haluavani sen mieluummin näyttävän Kööpenhaminalta. Alaluokista ei kukaan ollut kiinnostunut. Kuljin vuoden ajan sosiaalityöntekijän kanssa köyhien ihmisten parissa. Samaan aikaan kirjoitin ja keskustelin näyttelijöiden kanssa.”

Syntyi elokuva Bænken (”Penkki”), jolla Fly halusi avartaa ihmisten yhteiskunnallista näkemystä, ennen muuta omaansa.

“En usein pidä elokuvista, jotka ohjaaja on luonut vain todistaakseen jonkin mielipiteensä oikeaksi. Elokuvanteon prosessi on minulle uteliaisuutta. Elokuviani ei ole tarkoitettu käytettävän poliittisesti. Ne ovat ihmisten katsomista, yrityksiä tavoittaa erilaisia kokemustiloja.”

Baenken kuvasi alkoholismia, erään katujen miehen karua matkaa kohti ennenaikaista kuolemaa. Köyhien kautta Fly siirtyi elokuvassaan Arven (”Perintö”) tarkkailemaan mitä varakkainta miestä, joka traagisin seurauksin yrittää kantaa kuolleen isänsä perinteitä.

Drabet kertoo keskiluokkaisen miehen elämän suistumisesta raiteiltaan. Se sinkoo nykymaailman kuvia, joihin päähenkilö ei saa otetta. Avioliittoonsa kyllästyneellä yliopiston professorilla on suhde entiseen oppilaaseensa, joka kuuluu aseteollisuutta vastaan taisteleviin aktivisteihin. Kun nuori rakastajatar pidätetään poliisin kuolettavasta yliajosta, mies astuu yllättäen puolustamaan häntä julkisesti, eroaa vaimostaan ja vetäytyy huvilalleen.

”Hän yrittää löytää elämänsä uudelleen”, sanoo Fly. ”Suhteessa nuoreen naiseen on kyse siitä, että hän haluaa elää. Samaan aikaan hän tulee kietoutuneeksi elämänsä suurimpaan valheeseen.”

Flyn draamasta kehittyy politiikan, lain, moraalin, rakkauden ja kuoleman sinänsä arkisen näköinen näyttämö.

Monet höpöttävät rakkaudesta, politiikasta ja mistä vain filosofiasta täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella. Siksi Flyn elokuvassa tapahtuu näkökantojen muutoksia. Ohjaaja haluaa katsojansa pohtivan mielipiteitään ja asenteitaan useita kertoja.

Fly luo ristiriitoja ja ongelmatilanteita kuin viimeistä päivää, verkkoa, josta kukaan ei selviä helpolla. Mustavalkoisuutta hylkivä, katsojaansa ajatteluun kehottava ohjaaja omaa valitettavasti myös perustavanlaatuiset ongelmansa. Drabet on viime aikojen asetelmallisimpia elokuvia. Paikoin Fly vääntää kompleksisia tilanteita kuin rautalangasta. Kokonaisvaikutelma ontuu, vaikka Fly kuvaakin ihmissuhteita vereslihalla ja ilmentää pyyteetöntä halua kertoa jotain kouraisevaa maansa nykytilanteesta. Keinotekoisuutta peittää se, että teos kulkee intensiivisesti kuin kunnon trilleri.

Eräs viisas mies sanoi aikanaan, että heti, kun saat ihmiset luulemaan, että he ajattelevat, he rakastavat sinua. Kun puolestaan todella pistät heidät ajattelemaan, he kääntävät sinulle selkänsä. “Se pitää varmasti täysin paikkansa”, sanoo Per Fly. “Mutta toivoisin, että tähän on olemassa myös poikkeuksia.”

Ohjaaja haluaa elokuviensa leviävän Tanskan ulkopuolelle, ja siinä hän on osittain onnistunutkin.

Fly kuitenkin pitää kiinni Kööpenhaminastaan ja on huolissaan ammattimaisen pohjoismaisen elokuvan tasapäistymisestä, vientituotteisiin panostavista elokuvatuotannon malleista.

Fly viittaa hiljattaiseen kohutapahtumaan: “Muhammed-kuvista nousseen metelin myötä moni tanskalainen ymmärsi paremmin sen, että me emme ole vain tanskalaisia, vaan osa Eurooppaa.” Kysyn, viittaako tämä kenties ohjaajan seuraavaan elokuva-aiheeseen.

”Olen luvannut itselleni, että en puhu tulevista projekteistani.”, hän vastaa. Saan kuitenkin selville, että pian valmistuvan tv-sarjan hallitseva teema on rakkaus, tuo kaikkein ristiriitaisin ja vaikein.

Drabet Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali Helsingissä 14.–24.9. www.hiff.fi

Eero Tammi