Arvostelussa Elif Shafakin Kirottu Istanbul.

Saako Turkki Orhan Pamukin jälkeen toisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon? Elif Shafak on varteenotettava ehdokas, tarinankertojien kuningatar. Shafakin juuri suomennettu romaani Kirottu Istanbul kuvaa monen kansan elämää kahdessa maanosassa. Shafak kertoo henkilöistään lempeästi, huikea mielikuvitus tempaisee lukijan mukaansa.

Syyttäjän mielestä Shafakin kirja häpäisee turkkilaisuutta, ja hän vaati kirjailijalle kolmen vuoden vankilatuomiota Turkin rikoslain pykälän 301 nojalla. Onneksi syytteistä myöhemmin luovuttiin.

Kirja kertoo armenialaisten kansanmurhasta, joka on tabu Turkissa. Ulkomaalaisten on vaikea käsittää, miksi armenialaisten kansanmurhan käsittely on niin vaikeaa turkkilaisille.

Saksalaisetkin pyysivät juutalaisilta anteeksi holokaustia, eivätkä jumiutuneet asiaan kuten turkkilaisille on käynyt oman kansanmurhansa kanssa.

romaani kertoo historian synkästä varjosta turkkilaisten ja armenialaisten elämässä. Vaikka siinä on paljon tietoa, värikkäät henkilöt ja tapahtumat avaavat oven fantasiamaailmaa lähentelevään arkeen.

Shafak kuvaa nyky-Turkkia paljon armenialaiskysymystä laajemmin. Erityisen viehättävää on Shafakin pohdiskelu ilman valmiita vastauksia, hän jättää asioiden oivaltamisen lukijalle:

Mielikuvituksessa oli vaarallisen vangitsevaa lumoa, jos oli pakotettu olemaan realisti elämässä, ja sanat saattoivat olla myrkkyä, jos oli aina pakotettu olemaan hiljaa.

Elif Shafak: Kirottu Istanbul. Gummerus 2012. 498 s. Viisi tähteä.

Kristiina Koivunen