Toisinajattelija: Moni yllättyi, kun Metsäteollisuus ry nimitti uudeksi toimitusjohtajakseen valtionvarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajan Anne Brunilan.
MONI YLLÄTTYI, kun Metsäteollisuus ry nimitti uudeksi toimitusjohtajakseen valtionvarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajan Anne Brunilan. Brunila on tullut tunnetuksi valtioneuvoston globalisaatiotyöryhmien vetäjänä ja Suomen globalisaatiostrategian pääarkkitehtina sekä innokkaana yhteiskunnallisena keskustelijana.
Yhtenä valintaperusteena mainittiin, että Brunila sopii kiillottamaan ja pehmentämään metsäteollisuuden kovaa imagoa.
IMAGON KIILLOTUSTA TARVITAANKIN. Metsäteollisuus on opittu tuntemaan lähinnä peittelemättömästä oman edun ajamisesta. Satojen ihmisten irtisanomisista on tullut jokavuotisia. Hakkuiden koneistamisen vuoksi kymmeniätuhansia työpaikkoja on kadonnut. Investoinnit siirtyvät Kiinaan tai Etelä-Amerikkaan ja paperiyhtiöt puhuvat avoimesti useiden suomalaisten tehtaiden alasajosta lähitulevaisuudessa. Ympäristöskandaaleistakaan ei ole päästy eroon. Suomessa paperiyhtiöt käyttävät Inarin ikimäntyjä sellun raaka-aineeksi ja saamelaisneuvosto syyttää Stora Ensoa saamelaiskulttuurin vaarantamisesta. Suomi on mielestään kestävän metsätalouden mallimaa, mutta uhanalaisten metsälajien määrä kasvaa.
Itse asiassa voi ihmetellä, että metsäteollisuudelta kesti näinkin kauan ottaa tämä askel ja palkata Brunila. Patruunapuheella eteenpäin porskuttaneet johtohahmot eivät ole välttämättä olleet taktisesti viisaita valintoja teollisuuden puhemiehiksi.
Nykyaikana aggressiivisuudella ei aina voita. Mediapelissä pitäisi onnistua vaikuttamaan myös keskustelukykyiseltä ja moniarvoiselta.
Muualla tämä on tajuttu jo kauan sitten. Ruotsin metsäteollisuuden johtopaikoilla on jo vuosia ollut kommunikaatiokykyisiä ja keskustelevia naisia. Myös Suomen ydinvoimateollisuuden näkyvä keulakuva oli viimeisimmän lisärakennusdebatin aikana nainen, Teollisuuden Voiman Anneli Nikula. Trendi on selvä.
SUOMEN MIEHISESSÄ METSÄTEOLLISUUDESSAKIN naiset ovat jo pitkään hallinneet näkyvästi yhteiskuntasuhteita ja viestintää. Korkeilla paikoilla ja substanssista päättämässä heitä on kuitenkin ollut silmiinpistävän vähän.
Valtion metsähallinnossa naiset ovat näyttäneet kelpaavan lähinnä biologeiksi maakuntiin, metsätalousosaston miesten mennen tullen ylikävelemiksi.
Mutta onko Brunilan valinnassa kyse tiedotusstrategisesta vedosta? Halutaanko vanha patruunalogiikka vain verhota hyväksyttävämpään muotoon vai haluaako metsäteollisuus uudella tavalla ajattelevan muutosjohtajan? Mitä Brunila itse ajattelee ja kuulemmeko sitä koskaan?
BRUNIL A ON VARMASTI OIKEA HENKILÖ tehtäväänsä, jos metsäteollisuus haluaa muuttua. Mutta haluaako se? Perinteisesti metsäteollisuudessa toisinajattelijat on pantu nopeasti ruotuun. Sidosryhmiään metsäteollisuus ”valistaa” edelleen kertomalla, että uhanalaisia lajeja on joka hehtaarilla tai että saamelaisilla menee hyvin, koska heilläkin on mikroaaltouuneja.
Metsäteollisuuden piirissä kova jätkä tuntuu edelleen olevan se, joka nauraa äänekkäästi niin sanotuille pehmeille arvoille. Vain muutama vuosi sitten eräs Metsäteollisuus ry:n johtajista ehdotti ympäristöministeriön toimikunnassa luonnonsuojelujärjestön naisedustajan esittämään ongelmaan ratkaisuksi sitä, että paikalla olevat mieshenkilöt saattaisivat hänet raskaaksi ja päästäisivät hänet ”oikeisiin nuorten naisten hommiin” .
Sini Harkki on Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija, joka on seurannut metsäteollisuutta viiden vuoden ajan toimikunnissa, saunailloissa ja neuvotteluissa.
Sini Harkki
