Arvostelussa kaksi Vartijat-sarjakuva-albumia.

Onko toisten taideteoksia soveliasta täydentää? Tämä kysymys pyörii mielessä, kun luen Vartijat ennen -albumeita, jotka ovat jatko-osia Alan Mooren Vartijat-albumille.

Vuosina 1986–87 ilmestynyt Vartijat on yksi merkittävimmistä sarjakuva-albumeista kautta aikain. Vanhoihin hahmoihin perustuva Vartijat on pintapuolisesti supersankarisarjakuva, mutta tosiasiallisesti koko genren purku ja analyysi.

Vuosien ajan Kustantaja DC Comics suostutteli Moorea tekemään tarinalle jatko-osia, mutta taiteilija lähinnä sinkosi kirouksia kyselijöiden päälle.

DC päätti lopulta tarttua toimeen ilman Moorea ja palkkasi asialle liudan nimekkäitä sarjakuvataiteilijoita. Pelkkä ilmoitus suunnitelmasta jakoi odotetusti sarjakuvayleisön kahtia.

Onko kellään oikeutta tarttua Mooren mestariteoksen maailmaan, vaikka Moore itsekin rakensi teoksensa muiden tekemille perustuksille?

Asetelman moraalisista ulottuvuuksista voi olla montaa mieltä, mutta vastaansanomattoman hyviä Vartijat ennen -albumit ovat. Jos siis loukkaantumiseltaan kykenee, kannattaa ne lukea.

Cooke & Conner: Vartijat ennen – Minuuttimiehet ja Silkkiaave. Azzarello, Jones & Bermejo: Vartijat ennen – Koomikko ja Rorchach. Egmont 2013. 288 s. & 256 s. Neljä tähteä.

Jari Tamminen