My way & highway

Lukuaika: 7 minuuttia

My way & highway

Ehdottoman omaperäinen kirjailija ja kustantaja J. K. Ihalainen kertoo, mitä valtakulttuurissa on tällä hetkellä vialla.

TOTAALIKIRJAILIJA. Siten J. K. Ihalaista on usein kuvattu. Hän on runoilija, kirjailija, kääntäjä, kustantaja, kirjapainotyöläinen ja kädestä käteen toimiva kirjakauppa yhdessä persoonassa.

Vuosi sitten Ihalaisen kommentti syyskuun 11. päivän iskusta nostatti kohun. Sen jälkeen media on vaiennut hänestä. Myös monet hänen kirjoistaan on vaiettu maan alle. Ihalainen on kirjoittanut kymmeniä runoteoksia ja tietokirjoja ja tehnyt pitkän päivätyön suomentajana. Silti hän on monelle tuntematon hahmo, jopa kirjallisuuspiireissä.

Ihalainen puhuu suoraan ja tekee yhtä välittömästi. Kirjoittaminen ja matkustaminen ovat olleet Ihalaisen elämää.

J. K. IHALAINEN, 47, asuu Siuron kylässä Nokialla. Hän neuvoo etukäteen puhelimessa, että Tampereen Keskustorilta lähtee kello 11 linja-auto numero 79 Siuroon. Ei lähde.

Tuntia myöhemmin odotettu kyyti saapuu. Puolen tunnin kuluttua auto on Siuronkoskella. Murhasaaren ja Linnavuoren risteyksestä erkanee Haukantie, jonka varrella punainen puutalo sijaitsee. Ikkunoiden päällä paistavat keltaiset auringot.

William S. Burroughsin välittömästi mieleen tuova hahmo lukee eteisessä sanomalehteä ja käärii sätkää. Hän tervehtii ystävällisesti ja käskee käymään peremmälle. Kissat heräävät uniltaan.

Ihalainen tarjoaa kahvia. Hän istuu jalat ristissä ja katsoo suoraan silmiin. Paljon nähneissä silmissä on lempeä, mutta haastava katse. Kahvi maistuu pahalle. Kuolleetkin heräisivät, jos sitä joisivat.

Ihalainen toteaa keskustelun aikana, ettei häneen voi luottaa. Eihän linja-autokaan tullut silloin, kun hän sanoi sen tulevan, mutta tuskin hän sitä tarkoittaa. Ihalainen ei halua pelata elämäänsä varman päälle. Hän ei halua leipääntyä. Sitä hän tarkoittaa. Eikä siitä ole epäilystäkään.

LEVOTON MIELI on nykyään asettunut Siuroon. Siellä hän remontoi puutaloaan ja elää lähellä luontoa. Halu matkustaa tai uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan eivät kuitenkaan ole kaikonneet mihinkään. Siurossa Ihalainen tuntee olevansa jossakin. Asuessaan Tukholmassa reilut 20 vuotta sitten Ihalaisesta tuntui siltä, ettei ollut missään.

Pienessä vesimassojen ympäröimässä kylässä asuu pari tuhatta asukasta, ja useita taiteilijoita. ”Täällä on sopivissa määrin kylähulluutta”, Ihalainen kommentoi.

Lisäksi kylässä on posti, pankki, kyläkauppa ja Jawa-moottoripyöräliike. ”Ihmisiin vaikuttaa valtavasti se, missä he asuvat, paljonko he käyttävät energiaa hukkaan, liikennevaloissa seisoskeluun.”

Ihalaisen mielestä hukkaenergia on sitä, mitä ihmiset käyttävät itseään ja toisiaan vastaan. ”Jokainen luo oman metelinsä. Toiset haluavat niitä hälytysajoneuvoja ympärilleen.”

Ihalaisen oma meteli on rytmistä.

”J. J. Cale, Patti Smith, Jazzgangsters, junan ja painokoneen jyske. Kaikkein parasta meteliä ovat meren mainingit ja myrskyt.”

TOTAALIKIRJAILIJA pitää esikuvanaan William Blakea, joka yhdisti kirjoittamiseensa kuvataiteen ja visionäärisen filosofian. Ihalaisenkin kirjoissa kuvitus on tärkeä tekijä.

”Olen yhdistänyt lähes aina jonkun taiteilijan kuvituksen runoteoksiini. Haluan, että jokainen kirja on hyvin erilainen, omanlaisensa.”

Lukuisat kuvataiteilijat, muun muassa Outi Heiskanen ja Marita Liulia, ovat kuvittaneet Ihalaisen kirjoja. Yksi kuvittajista oli beatnikkien paha poika William S. Burroughs.

Toinen Ihalaisen vaikuttajista on 1800-luvun lopulla nuorena kuollut runoilija-kapinallinen Arthur Rimbaud. Afrikkaan asekauppiaaksi muuttanut Rimbaud oli edellä aikaansa ja jäi omana aikanaan tuntemattomaksi, mutta on ollut esikuva monelle beatnikille ja rockmuusikolle.

”Rimbaud käänsi selkänsä kirjoittamiselle ja rupesi tekemään jotain ihan muuta. Olen aina tehnyt paljon muutakin kuin kirjoittanut koko ajan. Teen esimerkiksi kirjapainohommia, rakennan ja remontoin. Teen mielelläni kaiken käsityönä. Silloin se on kokonainen juttu.”

mainos

Blaken kokonaisvaltaisuuden innoittamana Ihalainen hankki oman painokoneen. Reilut kymmenen vuotta sitten silkkipaino ja kopiokone vaihtuivat offset-painokoneeseen. Käsityöläisyys ja kirjan omin käsin valmiiksi saattaminen ovat alusta saakka olleet Ihalaisen tavaramerkkejä. Painosten koot liikkuvat runokirjojen 300:ta tietokirjojen 1 500 kappaleeseen. Useat painoksista ovat loppuneet.

Toimittaja-kriitikko Heikki Saure kirjoitti Ihalaisesta kirjan nimeltä Zen ja kirjapainon siirtämisen taito. Nimi kuvaa hyvin painokoneen siirtämiseen ympäri Suomea vaadittua zeniläisen aktiivista mielentyyneyttä. Nyt Ihalaisen pyörittämä Palladium Kirjat -kustantamo ja Siuronkosken Paino jyskyttävät kosken rannalla. Ihalaisen vanhassa 2 700 kiloa painavassa Heidelbergissä lukee: ”Jumala tervehtii taiteita”.

IHALAISTA ON USEIN VERRATTU beat-sukupolven tekijöihin, 1950–60-luvuilla Yhdysvalloissa vaikuttaneiden kirjailijoiden, taiteilijoiden ja huumekokeilijoiden porukkaan. Sukupolvi toisensa jälkeen on lähtenyt Jack Kerouacin Matkalla-kirjan innoittamana etsimään jotakin, kuka mitäkin. Kukin omalla tavallaan, reilaamalla, liftaamalla, pummilla.

Ihalainen on liftannut Länsi-Mongoliassa tiellä, jolla ensimmäisenä päivänä ei kulkenut yhtään autoa. Toisena päivänä meni yksi, sekin väärään suuntaan.

”Hypättiin silti sen kyytiin.”

Matkustaa voi myös kirjallisesti. Beat-sukupolven boheemit kirjoittivat epäsovinnaisesti epäsovinnaisista asioista. Päihteet ja seksuaalisuus olivat yhtä olennaisia kuin taiteellinen kunnianhimo. Silloiseen ajankuvaan ja valtakulttuuriin se ei sopinut, kuten ei oikein nykyiseenkään.

Ihalaisenkin tuotanto on joutunut usein törmäyskurssille vakiintuneen kirjallisuusinstituution kanssa. Suuri pienkustantaja on poikennut liikaa valtavirrasta ja joutunut ulkopuolelle. Ei hän tosin ole koskaan niin kutsuttujen portinvartijoiden mielipiteistä välittänytkään. Hän on aina tehnyt oman mielensä mukaan eikä haikaile julkisuutta.

”Olen itse valinnut tämän tien. Kyllä julkisuus on jossain määrin tärkeää. Varsinkin kun vuoden tekee yhtä kirjaa, ja jos ei se myy yhtään, niin kyllä sitä sitten on aika yksin. Eihän siinä ole mitään järkeä kirjoittaa kirjoja, jos ei niitä kukaan lue.”

SANAKÄSITYÖLÄISENÄ Ihalainen myös suomentaa kirjoittamisen ja painamisen lisäksi. Hän on kääntänyt paljon beat-kirjallisuutta: Ginsbergia, Diane di Primaa ja Gary Snyderia, mutta omassa tuotannossaan Ihalainen ei pidä beat-vertauksia osuvina. Beatnikeille ja hänelle on yhteistä pikemminkin elämäntapa: on the road – matkalla.

”Matkustaminen tapahtuu monesti eksymällä”, Ihalainen toteaa.

Elämänjano, uteliaisuus ja toisin eläminen ovat vieneet hänet vapaakaupunkiin ja vallattuihin taloihin, Christianiaan, Kööpenhaminaan, Tukholmaan, Osloon ja Himalajalle. Hän on ollut merillä, vaellellut vuoristoissa, eksynyt Euroopassa ja kulkenut maailman kauneimmassa laaksossa Kashmirissa. Lähtiessään merille Ihalainen oli 17-vuotias.

”Kirjoittamalla pääsen eteenpäin ilman kantamuksia. Tavallaan jätin runoteokseen sen eletyn ja jatkoin sitten matkaa. Minun ei tarvinnut kantaa iloja ja suruja selässäni. Kyse on siitä, että on aina valmis menemään miten kauas tahansa, kun ei kanna menneisyyttään mukanaan.”

ESIKUVAT PALAUTUVAT myös musiikkiin – rytmiin, iskuun, beatiin. Hän aloitti kääntämällä David Bowien ja Roy Harperin tekstejä. Musiikillisesti itseään ilmaiseva Harper on Ihalaisen kaltainen haastavan lahjakas ja omalaatuinen runoilija, jonka kaupallinen menestys on kiertänyt kaukaa. Uran alkupuolella erityisesti Talking Headsin, Bowien ja John Calen musiikilla oli suuri vaikutus Ihalaisen omiin teksteihin. Cale muistetaan parhaiten The Velvet Undergroundista.

”Jo alkuperäiskansojen runoudessa oli paljon sitä samaa yksinkertaisuutta, mitä on rock’n’rollissa. Pelkistyneisyyttä.”

Asuessaan Oslossa 1970-luvun alussa hän törmäsi tyyppeihin, jotka myivät kirjoittamiaan runokirjoja kädestä käteen. ”Se, että joku teki asioita niin suoraan, teki vaikutuksen”, Ihalainen kertoo.

Hän alkoi kirjoittaa parikymppisenä Tanskan Christianissa 1970-luvun lopulla. Laajaan tuotantoon sisältyy noin 30 runoteosta ja yli kymmenen tietokirjaa sekä käännöstä. Ihalainen on runoillut suomeksi, tanskaksi ja englanniksi.

”Runo on lähempänä puhuttua sanaa kuin proosa. Kun esimerkiksi kaksi mongolia kohtaa, heillä menee 20 minuuttia siihen, että he latelevat kohteliaisuuksia ja kysyvät kuulumisia. Kaikki nämä retoriset korulauseet pitää käydä läpi. Se on sitä runoutta, mitä ihmisten välillä voi olla.”

”VAPAA-AJASTA ON TULLUT välineurheilua. Kävelyllekään ei voi mennä ilman, että on kahisevat tuulipuvut päällä ja sauvat käsissä. On pakko käydä kaupassa ennen kuin pääsee viettämään vapaa-aikaa.”

Välineellisyys liittyy myös talouteen. Ihalaisen mielestä maksamme veroja moneen kertaan, kun käsittelemme rahaa. Käsityöläisenä hän pitää kirjoja vaihdon välineenä. Matkoilla repussa olevat kirjat ovat usein vaihtuneet tuoreeseen leipään.

Hän lataa kovaa kritiikkiä vallalla olevasta kapitalismista.

mainos

”On olemassa sellainen urheilu kuin shoppailu, missä liikutaan jo äärirajoilla. Jos tuodaan tavarataloon ihminen sellaisesta kulttuurista, jossa niitä ei tunneta, niin se näyttää hänestä aivan absurdilta.”

Ihalaisen valituista runoista on koottu Eurooppalainen kuolemankirja. Kirjassa sanotaan, että ”yksinkertaisen ihmisen puhe on hänen syntymänsä, sukunsa ja lapsensa. Monimutkaisen ihmisen puhe on kirjoja, elokuvia, pelejä ja lyhyitä lomia.”

Ihalainen on naimisissa kuvataiteilija Tea-Mari Braxin kanssa. Hän on Joonas Simasuun, Janos Karvajalan, Aarni Salaman ja Taika Lumin isä. Isän puhelin soi. Yksi lapsista on tulossa viikonlopuksi kotiin. He sopivat, että sitten mennään perheen kanssa kaupungille, kaupoille.

VALTAKULTTUURISSA on Ihalaisen mielestä paljon muutakin vikaa kuin turruttava markkinahenkisyys. Tämä näkyy etenkin tiedotusvälineissä – tärkeämpää on se kuka tekee kuin se mitä tekee.

”Yksi Turun kirjamessujen päätähdistä oli Anne Pohtamo. Se kertoo paljon siitä, missä mennään. Mediat aliarvioivat ihmisiä. Ihan kuin täällä ei olisi ollenkaan järkevää porukkaa. Valtalehdistökin toimii vallan puhetorvena.”

Ylioppilaslehdelle vuosi sitten antamassaan haastattelussa Ihalainen vertasi syyskuun 11. päivän iskua Troijan hevoseen: ”se kauneus, jolla se toteutettiin, siinä oli uskomaton vetovoima”. Repliikki irrotettiin yhteydestään ja sanoista nousi kohu. Ihalainen tarkoitti iskun taktista toteutustapaa, ei sen seurauksia.

”Seuraukset olivat katastrofaalisia”, Ihalainen sanoo nyt kuin varmistaakseen, ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi. Ihalainen haluaisi enemmän kantaaottavuutta nykyrunouteen.

”Runoilijat eivät reagoi todellisuuteen. Siihen, mitä maailmassa tapahtuu. En tarkoita, että runoilijoiden pitäisi lähteä laukomaan itsestään selvyyksiä ja kommentoimaan jokaista asiaa. Politiikkaa voi tehdä alitajunnan tasolla.”

Sana hypnopoliitikko on usein liitetty Ihalaisen nimen eteen. Se tulee tavasta, jolla hän esittää runojaan. Hän näkee, että runous nimenomaan pyrkii unen ja alitajunnan puolelle. ”Silloin runoudesta voi tulla parantava, shamanistinen keino vaikuttaa ihmisiin. Siihen minä pyrin.”

BURROUGHSIN NISTIN TAPAAN Ihalaisenkin tuotannossa on maanalaisia teoksia, jotka ovat nousseet kulttiklassikon asemaan. Niitä myytiin kahviloissa tiskin alta. Kirjastoista ja kirjakaupoista niitä on ollut turha etsiä. Kööpenhaminassa 1980-luvun alkupuolella syntynyttä Soma-teosta myytiin jopa piraattipainoksina.

Maanalaisuus ei ole Ihalaisen oma valinta. ”Se tulee ulkopuolelta.”

Tanskan kulttikirja Soma käsittelee psykoaktiivisten kasvien historiaa ja vaikutuksia. Ihalainen kirjoitti kirjan siksi, että monet käyttivät sieniä ja kasveja niiden vaikutuksista tai annosmääristä mitään tietämättä.

”Tarkoitus oli valistaa, ei yllyttää. Kirja tehtiin nimenomaan estämään väärinkäytökset.”

Ihalainen pitää silti itseään moraalisessa vastuussa siitä, jos Somaa käytetään tienä huumaavien kasvien pariin.

Ihalainen jakaa iskuja. Suomessa vallalla ollut yksipuolinen huumekeskustelu ei saa häneltä suurta kiitosta. ”Väärä informaatio ja asioiden liioittelu voivat johtaa paljon pahempaan lopputulokseen.”

Ihalaisen mielestä alkoholin aiheuttama arktinen hysteria varsinkaan ei sovi Suomeen.

”Ihmisestä tulee kaksijakoinen eläin. Kaikki, mikä aiheuttaa riippuvuutta, on vieraannuttava tekijä elämässä. Jokaisen pitäisi itse ymmärtää, mistä on riippuvainen ja kysyä, haluaako sitä.”

”En halua tapella itseni kanssa”, Ihalainen jatkaa ja sytyttää uuden tupakan, ”huumeet sopivat vain tietynlaisille ihmisille.”

J. K. Ihalaisen tuotanto

LYRIIKKA:

mainos

Flesh & Night (Assassins Press 1978), Some poems (Assassins Press 1979), Pyramidista nousi silmä, kuvitus Kari Sipilä (Författarmaskinen 1980), Hidas loitsu, (Lost Lies Productions 1981), Forfalskede digte, kuvituksena Ihalaisen valokuvia (Lost Lies Productions 1981), Silmänkääntäjän kevät, kuvitus Jaakko Rönkkö (Assassins Press 1983), Veljesnaamio, kuvitus Rami Valta (Lost Lies Productions 1984), Birds, kuvitus Anni Näkkäläjärvi (Assassins Press 1984), Last Language Game, kuvitus Lauri Dammert (Lost Lies Productions 1984), Papukaijapeli, kuvitus Rami Valta (Lost Lies Productions 1985), Dikter på svenska, kuvitus Lauri Dammert (Lost Lies Productions 1985), A historia das falsifications, kuvitus Lumetti (Lost Lies Productions 1986), Magic Box, kuvitus Mona Grini (Lost Lies Productions 1986), Vääränrahanpolttajat, kuvitus Lauri Dammert (Lost Lies Productions 1986), Birds Bullets Buildings, kuvitus William S. Burroughs (Lost Lies Productions 1988), Sankareita ja silmänkääntäjiä, kuvitus Tom Benson (Lost Lies Productions 1988), Vers la terre (1988), A Dogs (Lost Lies Productions 1988), Arcaba – not for sale, kuvitus Alfred Floki (Lost Lies Productions 1988), Opus no. 21, kuvitus Andrzeja Mleczki (Lost Lies Productions 1988), Kadotetun kielen peli (Lost Lies Productions 1989), Zapping zones, kuvitus Alfred Floki (Lost Lies Productions 1990), Skeleton Sky, kuvitus Marita Liulia (National Museum of Malta 1990), Kirja, kuvitus Kimmo Framelius (1990), Sähköinen elinkautinen – 23 p’kWh (Palladium Kirjat 1990), Kuume (Palladium Kirjat 1992), Ghost Dances (Palladium Kirjat 1995), Europeiska Dödsboken – Valda dikter 1980–1992 (1996), Vapaiden lintujen historia, kuvitus Outi Heiskanen (Palladium Kirjat 1996), Ihosi alla sykkivät sanat, kuvitus Tea-Mari Brax, Outi Heiskanen (Palladium Kirjat 2000), Skywalker Under the Outlaw Sun, kuvitus Steve Pedersen (Palladium Kirjat 2002), Eurooppalainen kuolemankirja – valitut runot 1980–2003 (Sammakko 2003), Laiminlyödyn maailman todistus -runo-CD, musiikki Sándor Vály (Palladium Kirjat 2003)

PROOSA:

Anaru, sielunkääntäjä – Egyptiläinen tarina sielunkääntäjistä (Palladium Kirjat 1997)

TIETOKIRJALLISUUS:

Kultaiset vuoret – Mongolian matkalta (Cultura 1993), Hamppu Suomessa – Katsaus kuituhampun viljelyyn ja valmistukseen Suomessa (Palladium Kirjat 1993), Jättiläisten maa – Vendien ja vandaalien muinaishistoria (Cultura 1994), Ainoa ainoa ainoa elämä – Kuolematon kulkuri Arthur Rimbaud (Palladium Kirjat 1995), Jätkät sätkät parrunpätkät – Kansanrunoja tupakasta tupakka-askissa (Palladium Kirjat 1995), Primitiivinen raha (Palladium Kirjat 1996), Kaiken kansan katajaiset – Yrttiviinat ja niiden valmistaminen (Palladium Kirjat, 1997), Paimentolaisten ja alkuperäiskansojen asumukset (Palladium Kirjat, 1998), Tuli – Tulen synty, tulen mytologia ja tulen tekeminen, yhdessä Turkka Aaltosen kanssa (Palladium Kirjat 1999), Zen ja kirjapainon siirtämisen taito – Otteita J. K. Ihalaisen elämästä, yhdessä Heikki Sauren kanssa (Sammakko 2003), Salatun teknikot – Kirjoituksia itäisten heimojen suullisesta perinteestä ja shamaanien kielestä, toimittanut J. K. Ihalainen (Palladium Kirjat 2004)

SUOMENNOKSET:

Paul Bowles – Isabella Eberhardt: Pimeyden äärellä (Assassins Press 1982), Ahmed Yacoubi: Viisi silmää (Cryptic Silences 1985), Gary Snyder: Virtaavan veden musiikkia – Valitut runot 1957–1992 (Palladium Kirjat 1994), Blaise Cendras: Transsiperialaista proosaa (Palladium Kirjat 1996), Yön häntäluu – maailmanrunouden antologia, tulkinnut J. K. Ihalainen (Cultura & Palladium Kirjat 1998), Sándor Vály: Talazüekiläinen Korgaj Eepos (Apokrif 1998), Dharma lintujen keskuudessa (Palladium Kirjat 2000), Huuhkaja jumala – Ainujen eeppinen runo (Palladium Kirjat 2000), Jerome Rothenberg: Hiljaisuuden peili – valitut runot 1960–2000 (Palladium Kirjat 2000), Blaise Cendras – Paul Eluard: Tuskan pääkaupungit (Palladium Kirjat 2001), Diane Di Prima: Vallankumoukselliset kirjeet (Palladium Kirjat 2002), Andre Breton – Paul Eluard: 32 Rakkauden asentoa (Palladium Kirjat 2003)

LÄHTEET:

Heikki Saure: Zen ja kirjapainon siirtämisen taito

www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat/ihalainen.htm

J. K. Ihalainen on Annikin runofestivaalin taiteellinen vastaava. Kolmas runofestivaali järjestetään 4.6. Tampereella Annikinkadun puukorttelin sisäpihalla kello 12–21. Lisätietoja runofestivaalista: annikinkatu.net/runofestivaali05

Marko Ylitalo

  • 9.9.2009