Muuallakin osataan.
”Suomalaiselle holtiton tervehtiminen on ollut merkki siitä, ettei henkilöllä ole kaikki muumit penaalissa. Meillä on perinteisesti nyökitty vain niille, jotka oikeasti tunnetaan. Sielunmaisemaamme tämä on istunut kuin lato lakeudelle. Suomessa sitä paitsi säikähdetään, jos tuntematon tervehtii äkkiarvaamatta. Minuako se tervehti? Miksi? Mitä sillä on mielessä?”
Anne Autiolahti, Metro 14.8.2014
”Sirkka-Liisa Anttila vinoili, ettei työttömiä tai heidän perheitään auta yhtään, vaikka pääministerillä on kivaa triathlon-kisoissa. Stubbin hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Leena Toivakan mukaan suomalaisyritysten pitää löytää vain korvaavia markkinoita Venäjän tilalle. Ehkä hallitus vastaavasti toteaa, että työttömien ‘pitää vain löytää’ korvaavia työpaikkoja menetettyjen tilalle.”
Yrjö Saraste, Tiedonantaja 28/2014
”Meitä vaivaa merkillinen ‘sankariyrittäjien’ ihailu. Jos joku perustaa ylitäysille markkinoille vielä yhden kuppilan tai puodin, ja konkan sijasta tuleekin menestys, niin sädekehä pulpahtaa yrittäjän ohimoille. Jos yritys kasvaa niin suosituksi ketjuksi, että kauppias saa huvipurtensa ja huvilansa, niin toimittajat jonottavat ovella päästäkseen ihailemaan sällin prameita omistuksia. Kyllä yrittäminen kannattaa!”
Pirkko Seppi, PAM 9/2014
”Mitä sitten on saavutettavissa, jos naiset saadaan totisiksi? Silloin miehet pystyvät keskittymään asiallisiin asioihin ja miehinen itsetunto kohenee. Jos nimittäin nainen nauraa, hän hyvin todennäköisesti nauraa juuri miehille – tai ainakin se siltä tuntuu. Tuollainen nauru on paitsi julmaa, myös epäloogista, sillä eihän kukaan naura esimerkiksi katkaravulle, vaikka se on pienempi olio kuin merimakkara.”
Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti 33/2014
”Moni lähtijä haluaa nimenomaan asettua aloilleen, mutta vasta suoritettuaan elämysbingon loppuun. Ajoissa reissaaminen onkin ponnahduslauta vaipparalliin ja uraputkeen. Nuoruuden lähtönälkään sisältyy oletus siitä, että maailma lakkaa olemasta kolmekymppisenä.
Miksei menolippu olisi fiksumpi ostos vasta silloin, kun maailman keskipisteen sijasta haluaa olla sivustakatsoja?”
Leena Pihkala, Aviisi 6/2014
Koonnut Pertti Laesmaa
