Muiden lehtien parhaat palat.
Eläimet merkkaavat kaupungin ja maaseudun eron ja rajan. Kun kaupunkiin eksyy karhu, susi tai hirvieläin, se saa aina lehdissä palstatilaa.
Pirjetta Kesseli, Enemmistö 1/2011
______________
Pääsiäisen jälkeen Hursti sai taloyhtiöltä tylyn kirjeen, jossa järjestöä varoitettiin leipäjonon aiheuttamista häiriöistä. Leipäjonon läheisyydessä asuvat ovat valittaneet esimerkiksi humalaisten jonottajien käyttäytymisestä. Eräs asukas jopa kertoi, että leipäjono oli laskenut hänen asuntonsa arvoa 20 000 eurolla.
Marko Korvela, Tiedonantaja 19/2011
_______________
Kehen vedota? Kysymys on kafkamainen. Kulttuuriministeri? Älkää naurattako minua. Kirjoitin Stefan Wallinille: hän määritteli tietoisuutensa ja kulttuurinsa pinnallisuuden olemalla vastaamatta tärkeimpiin hallinnoimansa kulttuurimuodon kysymyksiin. Samoina päivinä hänellä oli aikaa jakaa ruusuja Kampin ostoskeskuksen edessä.
Peter von Bagh, Filmihullu 2/2011
_______________
Soini tarjoili äänestäjille hyväksyntää ja anteeksiantoa. Hän vakuutti meille, että me olemme ihan hyviä sellaisina kuin olemme. Meidän ei tarvitse puhua kieliä, juoda viinejä tai käyttää solmiota. Perussuomalaisten voitosta tuli alistetun taviksen emansipaatiokertomus.
Anna-Elina Matilainen, Turun ylioppilaslehti 8/2011
_______________
Median esittämä terveyden ihanne on dynaaminen treenaaja, joka uskoo itseensä ja aineellisten resurssien tuomaan onneen. Esikuva näyttää saavuttaneen paljon: Hänellä on terveiden elintapojen lisäksi luova työ, remontoitu koti ja harrastavat lapset.
Vienna Setälä, Mielenterveys 2/2011
_______________
Omaa etuaan laskelmoivasti ajava homo economicus on elossa, vaikka sitä ei olekaan löydetty kokeellisissa tutkimuksissa. Länsimaiset ihmiset ovat koetilanteissa toimineet päinvastoin epäitsekkäästi vastoin omaa taloudellista etuaan.
Käsitys laskelmoivasta kauppias-kansalaisesta vaikuttaa yhä poliitikkojen ja talousvaikuttajien ratkaisuihin, kun tehdään päätöksiä verotuksesta, työstä ja toimeentulosta.
Heikki Laurinolli, Aikalainen 8/2011
_________________
Myötätunnottomuuteen tottuu helposti, jos siihen siirrytään pienin askelin. Vähäosaisimpien sosiaaliturva voidaan ensin kannustavuuden nimissä muuttaa vastikkeelliseksi. Sen jälkeen on helpompi ryhtyä taloudellisesti rankaisemaan niitä, jotka niskuroivat työllistämis- ja kouluttautumistoimenpiteitä vastaan. Ja sen jälkeen tuntuu jo oikeudenmukaiselta vaatia kovempia rikosoikeudellisia rangaistuksia niille, jotka sortuvat rikoksiin. Ja jos amerikkalaisilta olisi kysytty ”haluatko, että tapamme 1,7 miljoonaa irakilaista, koska heitä hallitsee vaarallisen tuntuinen diktaattori, jolla on paljon meidän tarvitsemaamme öljyä?” olisi vastaus ollut ei, mutta kun väkivallanteoissa edettiin askel askeleelta, ei kysymystä koskaan tarvinnut esittää ja lopputuloskin tuntuu vääjäämättömältä, kohtalon sanelemalta, ei ihmisten tekemältä.
Teemu Mäki, Kaltio 2/2011
Pertti Laesmaa
