Muiden lehtien parhaat palat.
En ole paljon näytellyt kuin Kaurismäen elokuvissa, ja niissä ei saa näytellä. Jos liikauttaa kulmakarvaa, niin Aki huutaa heti: ”Älä näyttele!” Pitää vaan tuijottaa johonkin, puhua monotonisesti ja kävellä kuvasta läpi.”
Mato Valtonen, Ovi 1/2007
_______________
Palkinnoista ja huomionosoituksista on tullut keskeinen merkityksen mittari. Niitä listataan ansioluetteloihin, ja niistä mainitaan ihmisten esittelyn yhteydessä. Valtion Suomi-palkinnon saanut taiteilija. Sananvapauden miekalla palkittu päätoimittaja. Laadun takeeksi annetaan usein vain pelkkä määritelmä ”palkittu”. Me katsomme palkittuja tv-sarjoja ja käytämme palkittuja koneita, työmenetelmiä, pakkauksia ja einesruokia. Naiset voivat varata ajan palkitun gynekologin vastaanotolta – totta kai Suomen gynekologiyhdistys jakaa niin Käytännön gynekologi -palkintoa kuin alan varttuneille tutkijoille tarkoitettua Seth Wichmann -palkintoa.
Palkintojen määrä kasvaa valtavaa vauhtia. Maailmassa jaetaan joka vuosi arviolta 9000 erilaista elokuva-alan palkintoa, vaikka pitkiä elokuvia tuotetaan vuosittain 4000–4500, kertoo amerikkalainen tutkija James F. English. Hän on kirjoittanut kulttuuripalkinnoista kirjan The Economy of Prestige (Arvovallan talous). Sekin on tietysti palkittu: se oli New York -lehden valinta vuoden 2005 parhaaksi akateemiseksi kirjaksi.”
Pekka Hiltunen, Image 1/2007
_______________
Kirjan kansista ei käy selville, miltä treffipalstalta Leninin morsian löydettiin. Mutta kynttiläillallisia epäilemättä syötiin ja Kansan Uutisten saunassakin käytiin.
Änkyröitä ja Suvi-Annea yhdisti mieltymys punaisiin lakkoihin. Suvi-Anne levitti lakkoja kynsiinsä, änkyrät taas työpaikoille.
Jälkikäteen änkyrät selittivät, ettei Suvi-Anne koskaan ollutkaan Leninin morsian, pelkkä vaalihoito vain. Hän leipoi ja maalasi vaalien alla, niin että änkyrä-äijät saivat tehdä telkkarin ääressä rauhassa vallankumousta.
Eduskunnan lihapatojen ääressä änkyröistä tosin tuli laiskanpulskeita. Vallankumous ei edennyt. Ne taisivatkin katsella sieltä telkkarista jääkiekkoa.”
Nimimerkki Pikkutakki, Iltalehti 17.–18.2.2007
_______________
Mies soittaa hotellihuoneesta respaan ja pyytää korkkiruuvia lainaksi. Virkailija valittelee, ettei sellaista ole, mikä on totta. Mies raivostuu ja valittaa, koska kapinetta ei viitsitä edes etsiä. Virkailija sanoo tyynesti: ”Olen pahoillani, hetki vain” ja antaa miehen odottaa viisi minuuttia puhelimessa. Kun hän ilmoittaa uudelleen miehelle, että korkkiruuvia ei ole, oli mies tyytyväinen ja kiitti hyvästä palvelusta.”
Kaisa Pennanen, Turun ylioppilaslehti 3/2007
_______________
Helsingin yliopiston opiniologian laitoksen mittarit havaitsivat iltapäivällä, että SDP:n, Keskustan ja Kokoomuksen linjaukset ovat muutamin kohdin eronneet toisistaan. Vaikka ero oli hyvin vähäinen, kaikki puolueet päättivät varmuuden vuoksi evakuoida puoluetoimistonsa.
Helsingin poliisi sekä sisäministeriön erikoisjoukot ryhtyivät yhteistoimiin mielipide-eron eristämiseksi ja neutraloimiseksi pian kello kuuden jälkeen. Operaatio saatiin onnelliseen päätökseen puoli kahdeltatoista, jolloin poliisikomentaja Simo Sisu kertoi, että mielipide-ero oli onnistuttu hävittämään.
“Tilanne on normalisoitunut: kansalaiset voivat äänestää vapaissa vaaleissa haluamiaan suurten puolueiden edustajia ilman pienintäkään vaaraa siitä, että vaalitulos vaikuttaisi Suomen politiikkaan yhtään mitenkään”, kommentoi valtio-opin emeritusprofessori Platon Lehdelle.
Lehti – totuus seuraa perässä 23.2.2007 http://lehti.samizdat.info/2007/2/23/
_______________
Koonnut: Pertti Laesmaa
