Black Gold on globaali katsaus kahvintuotannon voittajista ja häviäjistä.
Ohjaaja Nick Francis lähti Afrikkaan kymmenen vuotta sitten vuonna 1997 ja oleskeli maassa kolme kuukautta. Hän pani merkille, että Etiopiassa tehdään maailman parasta kahvia. Hän huomasi myös, että kahvintuotantoon kytkeytyy räikeä epäoikeudenmukaisuus. Tästä havainnosta syntyi elokuva Black Gold, jossa halutaan paljastaa epäkohta laajalle yleisölle – tarkemmin sanoen jokaiselle kahvinkuluttajalle.
Kahvintuotanto liittyy tiiviisti sekä rikkauteen että köyhyyteen. Black Gold paljastaa selkokielellä, millainen kuilu on siinä välissä, mitä etiopialaiset kahvintuottajat tienaavat päiväpalkkanaan ja toisaalta mitä kahvinmyyjät toisessa tuotantoketjun päässä tienaavat lateistaan ja frapeistaan.
”Vuoden 2003 ruokakriisin aikaan kahvin hinta oli yleisesti korkealla, mutta silti sen tuottajat Etiopiassa saivat pienintä mahdollista palkkaa”, Nick Francis sanoo.
Veljekset Nick ja Marc Francis tekivät yhdessä Black Goldin, joka on ensimmäinen pitkä dokumenttielokuva maailmanlaajuisesta kahvintuotannosta.
Kahvintuottajien oikeuksia ajava Tadesse Meskela valikoitui elokuvan keskushahmoksi haastattelun perusteella. Dokumentissa seurataan, kuinka Tadesse kiertää Etiopian kahvinvalmistamoilla ja eri kahvilaatujen esittelymessuilla länsimaissa.
Black Goldin tekoprosessi kesti yhteensä kaksi ja puoli vuotta. Elokuvan tarkoitus ei ole käsitellä pelkästään Etiopian tilannetta, vaan kaikkien köyhien kahvintuottajien.
Kerronnallisesti dokumentti on informatiivinen ja looginen. Se on tehty kiinnostavaksi ja helpoksi katsoa. Tekijöiden tavoitteena on ollut mahdollisimman suuren katsojakunnan tavoittaminen. Markkinointi ja levitys muistuttavatkin massayleisön uutuuselokuvan mainostamisen kaavaa.
Nick Francis kuitenkin kiistää, että itse elokuvan tapahtumat olisi rakennettu tietoisesti etukäteen.
”Kun aloimme tehdä elokuvaa, tiesimme idean, mutta emme kertomistapaa. Kokonaisuus kehittyi kuvaamisen aikana. Sehän on dokumentin ideakin”, hän toteaa.
Dokumentissa esiintyneet kahvintuottajat hyötyvät elokuvan lähtökohdista välillisesti.
”Elokuvassa ei ole kyse suorasta avun antamisesta. Yleensäkään elokuvista ei tule niin paljon tuottoa. Elokuvan päätarkoitus on näyttää, että tuottajien tulisi saada kahvipavuistaan parempi hinta”, Nick Francis sanoo.
Talous sanelee ehtonsa kahvibisneksessä. Elokuvan lopussa Tadesse Meskela vetoaa kuluttajiin. Hän uskoo, että vaikuttaminen tapahtuu laajan tiedostamisen ja valintojen kautta. Dokumentin luoma avainkysymys on, pystyvätkö länsimaalaiset kuluttajat nauttimaan enää kahvistaan samoin kuin ennen, nähtyään Black Goldin ja kahvintuotannon taustat. usa on maailman suurin kahvinkuluttaja. Heti toisena tulee Suomi.
”Siksi tämä elokuva pitäisi ehdottomasti nähdä Suomessa”, Marc ja Nick Francis totesivat viime lokakuun lopulla Lontoon elokuvafestivaalilla, jossa Black Gold oli ohjelmistossa. Suomen ensiesitys oli DocPointissa tammikuussa.
Francisit toivovat pääsevänsä pian takaisin Etiopiaan esittämään elokuvansa paikalliselle yleisölle.
Los Angelesissa tammikuun puolivälissä Starbucks kritikoi Black Goldin tekijöitä yhtiön puutteellisesta ja epätarkasta esille tuonnista valkokankaalla. Ohjaajat kertovat yrittäneensä puoli vuotta saada yhtiöltä tietoa heidän kahvinsa alkuperästä ja heidän kahvintuottajille maksamastaan palkkiosta, mutta tällöin yhtiö ei ollut halukas yhteistyöhön.
Francisit sanovat kuitenkin, että elokuva ei ole hyökkäys ketään yksittäistä kahvinmyyjää kohtaan, vaan siinä esitetään globaali katsaus kahvibisneksen voittajista ja häviäjistä.
Ohjaajat eivät tiedä vielä tarkasti, mikä on heidän seuraava projektinsa. ”Tykkäämme ottaa jokapäiväisiä asioita tarkasteluun ja katsoa niitä eri kanteilta, kääntää niitä ylösalaisin. Haluaisimme joka tapauksessa tehdä seuraavaksi elokuvan, joka yhdistäisi Black Goldin tavoin maailmanlaajuisen yleisön”, Nick Francis toteaa.
Anna Pesonen
