”Ymmärsinkin jälleen, miksi en aina pidä miehistä. Nehän on aina jossain riehumassa, tappelemassa ja tekemässä jotain älytöntä”, Maritta Kuula kertoo Ed Bunkerin kirjan myötä tehdystä havainnosta.
Maritta Kuula, kumpi tulee ensin, sanat vai sävel?
Ne tulee yhtä aikaa, tai sanotaan, että ensimmäinen lause tulee ensin. Sellainen lause tulee olla, jotta tietää, jaksaako sen biisin kanssa jauhaa pari päivää.
Kuinka pimeä on talvi?
Se on valtavan pimeä, mutta se voi olla myös hyvin valoisa. Riippuu siitä, kuinka hyvää seuraa on.
Onko maapallon ulkopuolella elämää?
On varmasti. Olen iloinen, että tiedemiehetkin ovat siitä samaa mieltä kanssani tänä päivänä. Se on varmaan samanlaista kuin elämä pohjoisnavan alla merenpohjan syvissä onkaloissa. Oli hienoa nähdä uutisissa niitä ekaa kertaa kuvattuina. Nehän näytti ihan valomainoksilta. Luonto ylipäänsä on mielettömän kiinnostava. Tykkään kovasti kaikista eläimistä. Hyönteisten kemialliset puolustautumisreaktiot on ihan mielettömiä, ja muurahaiset kiinnostaa mua valtavan paljon. Katson luontoa kuitenkin mieluiten omasta nojatuolista telkkarin välityksellä.
Minkä kirjan luit viimeksi?
Tällä hetkellä luen Ed Bunkerin kirjaa Rikolliset muistelmat. Sitten luin Reidar Palmgrenin Jalat edellä. Ed Bunker ei ole mitään mun kamaa, mut siinä on semmosta miesenergiaa. Ymmärsinkin jälleen, miksi en aina pidä miehistä. Nehän on aina jossain riehumassa, tappelemassa ja tekemässä jotain älytöntä. Kirjan hahmo on kuitenkin ihan hupaisa ja kiinnostava. Sen älykkyysosamäärä on 152, mut silti se on koko ajan ongelmissa.
Mitä auton taustapeilistä tulisi roikkua, karvanopat vai wunderbaum?
Siellä pitää roikkua pyhimys. Mieluiten sellainen muovinen luuranko, joka liittyy Meksikon kuoleman karnevaaleihin. Tykkään niitten muovisesta kitsch-uskonnollisuudesta.
Mitä tulee mieleen sanasta feminismi?
Se sana on määritelty monta kertaa, ja jokainen tuntuu määrittelevän sen omalla tavallaan. Mä näen feminismin vaihtoehtona sekä miesten että naisten rooleista vapautumiselle.
Onko henkilökohtainen poliittista vaiko poliittinen henkilökohtaista?
Sekä että, mutta siinä vaiheessa, kun politiikka alkaa olla liian kaukana henkilökohtaisesta, siinä on jotain vikaa. Suomalaisessa politiikassa on kuitenkin viime aikoina tullut esiin ihan positiivisia piirteitä. Täällä tuntuu ainakin jossain mielessä olevan tallella kollektiivinen omatunto. On hienoa, että resurssien rajallisuudesta huolimatta vanhusten tilanteesta sekä sairaanhoidosta on keskusteltu ja niitä on puolustettu. Ihmisistä on pidettävä huolta.
Mistä biisit tulevat?
Kyllä ne varmaan jostain mielikuvituksesta tulee ja siitä kaikesta, mitä on nähnyt ja kokenut. Se on kuitenkin aika selittämätöntä. Aivot on niin monimutkaiset, ettei ystävänikään, joka halusi tehdä väitöskirjaa biisintekemisestä, saanut hommasta oikein otetta.
Mihin biisit menevät?
Toivottavasti samanlaisiin aivoihin kuin biisintekijällä. Niin, että synapsit alkavat sykkimään ja yhdistäjäaineet toimimaan. Ihanne olis, että viesti kulkisi toiselta ihmiseltä toiselle henkilökohtaisesti, että he kokisivat jotain samankaltaista tai että kokisivat edes jotain.
Toivo Kärki vai Toivo Kuula?
Toivo Kuula.
Miten avaat äänesi ennen keikkaa?
Ääni avaa minut. En avaa sen kummemmin ääntä. Kyllä se siitä parin kipaleen jälkeen alkaa avautumaan. Siis äänihän aukeaa laulamalla…
Mikä on taiteilijan vastuu?
Sama kuin muillakin ihmisillä. Musiikintekijät ei oo sen suurempia taikka pienempiä ihmisiä kuin kukaan mukaan. Ihmisen vastuu on hoitaa omat asiat, elää ihmisiksi ja välittää muista ihmisistä. Pitää yrittää saada hyvää aikaan.
On lottovoitto syntyä Suomeen. Mikä on parasta tässä maassa?
Ihmiset ja suomalainen mentaliteetti. Täällä ei olla ylikohteliaita vaan suorapuheisia. Onneksi meillä ei olla niin kuin Amerikassa, jossa hampaat ja tukka on ne tärkeimmät asiat artistilla. Suomessa hyvää on myös pitkät perinteet tasa-arvolle, ja naisen asema on hyvä. Joskin sekin riippuu siitä, missä piireissä liikkuu.
Maritta Kuula: 9 henkeä. Lilith.
Timo Forss
