Skineihin törmää Amnestyn keikalla & luomuliikkeen kassalla. Lyhyttukkaisten liike taipuu moneksi.
Kuten melkein kaikki nuorisokulttuurit, myös skinheadit oli alkujaan muotiliike”, sanoo helsinkiläisen ska-yhtye The Valkyriansin laulaja Jussi Eronen, skini. ”Minä olen traditional skinhead, teen tätä musiikin kautta. Mutta kuuluu tähän myös vaatetustyyli.”
Vaikka skinit ovat tulleet suurelle yleisölle tutuiksi rasistisen natsisiiven tekemisistä, mahtuu jamaikalaiset juuret omaavaan liikkeeseen monenlaista porukkaa.
Tosin nimen ja juurien lisäksi kovinkaan paljoa yhteistä esimerkiksi sharp-, natsi-, traditional- ja gay-skineillä ei välttämättä olekaan.
Työväenluokkainen skiniliike syntyi Britanniassa 1960-luvulla kun osa modeista erkaantui Rollareita ja The Whota kuuntelevasta porukasta. Skinheadit ajoivat hiuksensa lyhyiksi ja yhdistivät mod- ja jamaikalaiset rudeboy-vaikutteet omaksi liikkeekseen, jota yhdisti vahva luokkatietoisuus. He alkoivat kuunnella reggaeta, rocksteadya ja skata, jotka jamaikalaiset siirtolaisten olivat tuoneet mukanaan Brittein saarille.
Äärikansallismielinen National Front löysi 1970-luvun loppupuolella hedelmällistä maaperää aatteilleen skinien keskuudesta erityisesti thatcheriläisen yhteiskunnan vajotessa laman syvyyksiin. Suomeen skinit rantautuivat tuon fasistisen käänteen jälkimainingeissa 1980-luvulla.
”Suomen skinit olivat natseja aika pitkään, kunnes Jenkeistä tuli sharp-liike vastavoimaksi niille. Kun joku liike politisoituu syntyy sille aina vastavoima. Äärioikeistoa seurasi kommunisti- ja anarkistiskinit”, Eronen toteaa.
”Varsinkin Italiassa riittää stalinistiskinejä, joilla on sirpit, vasarat ja kaikki.”
Eri ryhmittymien väliset rajat ja niiden ehdottomuudet vaihtelevat myös maittain. Siinä missä Suomessa rajat ovat häilyviä, ovat ne Saksassa ehdottomia. Englannissa ei puolestaan voi vaatetuksesta päätellä poliittisia näkemyksiä, siellä kulttuuriset perinteet ovat vahvoja ja vaatetus edustaa työväenluokan perinteitä.
”Suomessa jengi on edelleen aika työväenluokkaista, raksa- ja varastoduunaria löytyy. Siinä suhteessa juurista ei ole kauas karattu.”
”Meininki oli 1980-luvulla ristiriitaista politisoitumisen myötä. Samoissa kuvissa poseerasivat tulevat natsi- ja sosialistijohtajat. Monet aikalaiset myös tuntevat molempien puolien johtoporrasta, jonka seurauksena useat heistä eivät ota kantaa politiikkaan.”
Helsingissä kalliolaisessa Bar One Dropissa järjestetään säännöllisesti skinhead-reggae-iltamia, jonne mahtuvat sekä traditional skinit että maahanmuuttajat. Hieman skitsofreenisesti jotkut, pääasiassa white power -skinit kuitenkin levittävät rasismia ja samalla kuuluvat liikkeeseen, jonka juuret ovat Jamaikalla.
”Ei kaikilla tunnu aina traditiot olevan hallussa. Liikkeen molemmilla laidoilla löytyy väkeä, jotka ovat yhtenä päivänä yhtä mieltä ja toisena toista. Kaikki tuskin edes ovat tietoisia liikkeen juurista, ne ovat vihaisia yhteiskunnalle eivätkä tiedä historiasta tai politiikasta. Viha ja väkivalta ovat tulleet ensimmäiseksi, silloin eivät traditiot kiinnosta”, Eronen kuvaa.
”Meidän keikoille ei ole eksynyt toisen laidan edustajia. Valkyrians ei ole skinhead-yhtye, olemme reggae-genressä emmekä hyväksy rasismia, siispä keikoillemme tulla natsipaidat päällä. Tuo natsiporukka on eriytynyt täysin omaksi ryhmäkseen, tosin jotkut 1980-luvulla skineiksi ruvenneet voivat yhä kuunnella reggaeta ja olla natseja samaan aikaan.”
Politiikan kiertävä The Valkyrians kuitenkin esiintyi vuonna 2007 Amnestyn kidutuksen vastaisella No Torture Here! -kiertueella.
”Amnesty tiedottaa tasapuolisesti kommunistien ja fasistien rikoksista ja on poliittisesti sitoutumaton. Järjestöön liittyvät ihmisoikeusasiat ja jos niitä ei hoideta on myös muut ongelmat kuten ympäristö vaikea huomioida.”
”Poliittisesti Valkyrians liikkuu vasemmisto–oikeisto-demokratian puitteissa, natsit ja ääri-stalinistit puuttuvat.”
The Valkyrians: The Beat Of Our Street, Stupido Records 2009.
Kiertueella marraskuun loppuun saakka.
www.thevalkyrians.com
_______________
Musiikkitermejä Ska, rocksteady, reggae – Jamaikan musiikkia 1950-luvulta tähän päivään.
• Northern Soul – soulmusiikin alalaji 1960-luvulta.
• Oi – punkin haara, syntyi 1980-luvulla. Sekä rasistisia että ei-rasistisia bändejä.
• R.A.C., Rock Against Communism – musiikkisuuntaus, joka nimestään huolimatta harvoin keskittyy kommunismin vastustamiseen, vaan sisältää pääasiassa rasistisia & äärioikeistolaisia ajatuksia.
_______________
Nahkakuulien skenet
Traditional skinhead, myös Trojan skinhead. Alkuperäistä 1960-luvulla syntynyttä skinhead-tyyliä ja -kulttuuria seuraavat ja mukailevat skinit. Ska-, rocksteady-, reggae- ja northern soul-musiikkia kuunteleva porukka nimetty englantilaisen, jamaikalaista musiikkia julkaisevan Trojan Recordsin mukaan. Ovat mustista juurista johtuen rasismin vastaisia.
SHARP, Skinheads Against Racial Prejudice. Rasismin vastaisia skinejä, jotka tiedostavat jamaikalaiset juuret ja vastustavat uusnatsien vaikutusta skinheadliikkeessä. Sharp-logo on mukaelma Trojan Recordsin logosta.
Gay skinhead, myös gay-skins ja queerskins. Skinheadperinteitä seuraavia homoseksuaaleja, joista osa suhtautuu skinivaatetukseen fetissinomaisesti. Gayskinejä esiintyy usein muun muassa ohjaaja Bruce LaBrucen ja muotisuunnittelija Jean-Paul Gaultierin töissä.
White power skinheads. Valkoisen rodun ylemmyyttä julistavat ja antisemitistisiä aatteita kannattavat skinit, joihin media ja yleisö usein rinnastaa koko skinhead-liikkeen. Muut ryhmät kutsuvat heitä boneheadeiksi.
R.A.S.H. RED AND ANARCHISTS SKINHEADS. Vasemmistolaisia ja anarkisteja. Vastustavat fasismia. Irtautuivat sharp-liikkeestä 1990-luvun alussa.
_______________
Jari Tamminen
