Rahan voima: Nykyinen talousjärjestelmä luo ongelmia toistensa perään. Vaikeuksia seuraa finanssitalouden epävakauttavasta vaikutuksesta, kun spekulatiivinen raha heittelee valuuttakursseja ja hintoja.

Nykyinen talousjärjestelmä luo ongelmia toistensa perään. Vaikeuksia seuraa finanssitalouden epävakauttavasta vaikutuksesta, kun spekulatiivinen raha heittelee valuuttakursseja ja hintoja.

Toisaalta valtaa ja hallintaa on siirretty valtioilta markkinoille, minkä seurauksena valtiot joutuvat käytännössä sopeutumaan liikkuvan pääoman ehtoihin. Samalla tulo- ja varallisuuserot ovat räjähtäneet käsiin.

Kaikki keskeiset talouden ja politiikan leikkauspisteessä olevat ongelmat tuntuvat palautuvan samaan tekijään. Se on vapaasti liikkuva pääoma. 1970-luvulta lähtien toteutettu pääomamarkkinoiden vapauttaminen alkaa näyttää historialliselta virheeltä.

Rahan liikkeiden vapauttamisen taustalla oli sotien jälkeisen nopean kasvun hiipuminen. Tehokkaammalla rahan liikkumisella ajateltiin pelastettavan kriisiytyneet taloudet. Teollisen kasvumallin tilalle piti keksiä jotain muuta. Samaan aikaan vuoden 1968 radikalismin traumatisoima yläluokka oli kulttuurisesti virittäytynyt vastaiskuun.

Tulokset kuitenkin taisivat yllättää päättäjät. ”Prosessin seurauksia ei täysin ymmärretty” on varsin yleinen tunnustus poliitikkojen kahvilapuheissa.

Mutta miten tilanteeseen pitäisi suhtautua? Eräs resepti on reformistinen. Suljetaan veroparatiisit kansainvälisin sopimuksin ja ehkäistään erilaisin vakauttavin toimin kriisien syntyä. Luodaan kansainvälisiä minimipalkkakriteerejä ja muita sopimuksia työehdoista.

Toinen vaihtoehto on todeta, että pääomamarkkinoiden vapauttaminen oli virhe, ja pääomien liikkuvuutta pitäisi siksi rajoittaa. Erilaiset reformistiset toimet voivatkin osoittautua heikoiksi. Pääoma voi keksiä keinoja kiertää parhaitakin uudistuksia.

On suorastaan hämmentävää, että pääomien liikkuvuuden rajoituksia ei tunnu vaativan kukaan, vaikka analyysiin pääomamarkkinoiden vaikutuksista yhtyvät monet.

Mutta miltä maailma näyttäisi, jos pääoman vapaa liike maiden rajojen yli lopetettaisiin? Kysymykseen on vaikea vastata. Tuloerot olisivat huomattavasti pienempiä, vaikka tietysti tulot voisivat olla pienempiä kautta linjan. Taloudet olisivat vakaampia, ja staattisempia.

Keskuspankit pohtisivat, mistä saada lyhytkestoista rahoitusta. Ehkä kansalaisilta obligaatioina? Vai tarvittaisiinko vihattua Maailmanpankkia enemmän kuin koskaan, uudistuneella mandaatilla? Asuntolainaa ja kulutusluottoja olisi vaikea saada. Fiksujakin investointeja voisi jäädä tekemättä, kun rahoitusta ei löytyisi.

Toisaalta pääoma pysyisi luultavammin maan sisällä, eivätkä omistajat voisi kilpailuttaa valtioita yhtä röyhkeästi.

On aito ongelma, että pääoman liikkuvuus tuo myös joitakin hyötyjä, joihin on totuttu. Asuntolainakriisi on katastrofi, mutta ei pankinjohtajan tapaaminen hattu kourassakaan mukavaa ole.

Kysymys kuuluukin, tuottaako pääoman liikkeiden rajoittaminen vähemmän pahaa kuin niiden vapaus?

Teppo Eskelinen