Uudet kurssikirjat maahanmuutosta unohtavat maahanmuuttajat.

Viimeisen vuoden aikana on puhuttu thaimaalaisten marjanpoimijoiden työehdoista, romanisiirtolaisten oikeudesta asumiseen, turvapaikkaa hakeneiden lasten käännytyksistä, ulkomaalaisten säilöönotosta, tilapäisten lupien myöntämisestä turvapaikanhakijoille ja paperittomien pääsystä terveydenhuoltoon.

Saisiko kahdesta uudesta maahanmuuttoa ja suomalaista yhteiskuntaa käsittelevästä kirjasta – tutkijatyöryhmän kokoamasta Muuttajat-teoksesta ja tutkija Pasi Saukkosen kirjasta Erilaisuuksien Suomi – välineitä näiden kiistojen analyysiin?

Muuttajat on artikkelikokoelma, joka pyrkii tarjoamaan uusimpaan tutkimustietoon perustuvan kokonaiskuvan maahanmuutosta Suomeen. Kirjan aihepiiri on laaja: se käsittelee muun muassa maahanmuuttajien perhesuhteita, asumista, koulutusta, asemaa työmarkkinoilla ja kansalaisyhteiskunnassa sekä maahanmuuttoa mediassa.

Muuttajat on kirjana asiantunteva ja suurelta osin helppolukuinen. Sitä käytetään varmasti yliopistoissa oppikirjana. Kirja antaa aiheesta kiinnostuneelle kansalaiskeskustelijalle tietoa, jolla voi kumota maahanmuuttajien työllistymisestä tai asumisesta esitettäviä ”maahanmuuttokriittisiä” kliseitä.

Valitettavan usein maahanmuuttajien asemaa tarkastellaan kirjassa erillään muista yhteiskunnallista rakenteista ja kehityskuluista. Hyvinvointivaltiota ja työmarkkinoita käsittelevissä artikkeleissa muistutetaan kuitenkin siitä, että köyhien asemaa heikentävät toimet vaikuttavat erityisesti maahanmuuttajiin, koska heidän riskinsä kärsiä köyhyydestä ja työttömyydestä on kantaväestöä suurempaa.

Olisi ollut mielenkiintoista lukea perusteellisempaa pohdintaa siitä, miten hyvinvointipalveluiden heikennykset ja muutokset työmarkkinoilla vaikuttavat kauniisiin yhdenvertaisuustavoitteisiin.

Maahanmuuton hallintaa kirjassa käsitellään varsin yleisellä tasolla, eikä sen vaikutuksista ja seurauksista siirtolaisille itselleen puhuta juurikaan. Ajankohtaisiin, siirtolaisuuden ja valtion sisä- ja ulkopuolen välisillä rispaantuvilla rajoilla tapahtuvien kiistojen analyysiin se ei anna välineitä.

Myös Erilaisuuksien Suomi keskittyy vähemmistö- ja kotouttamispolitiikkaan. Se on helppolukuinen ja selkeä johdatus erityisesti kieltä ja kulttuuria koskeviin kysymyksiin.

Saukkonen pitää suomalaista kotoutumis- ja vähemmistöpolitiikkaa ideologialtaan suhteellisen edistyksellisenä multikulturalismina. Sen suurimmat ongelmat eivät ole periaatteiden tai lainsäädännön tasolla, vaan ristiriidoissa teorian ja käytännön sekä tavoitteiden ja niiden saavuttamiseen annettujen resurssien välillä.

Kirjan omaperäisin osuus on ehdotus uudeksi kielipoliittiseksi malliksi: kielet jaettaisiin kansalliskieliin, joita olisivat suomi, ruotsi ja saamen kielet sekä virallisiin kieliin ja tunnustettuihin vähemmistökieliin (karjala ja romanikieli). Ruotsi ei olisi enää virallinen kieli koko maassa, vaan toimisi virallisena kielenä Ahvenanmaan lisäksi Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Kirjat lukemalla saa itselleen selkeän kokonaiskuvan Suomen valtion ja kuntien harjoittamasta kotouttamispolitiikasta ja sen ongelmista.

Molemmissa kirjoissa maahanmuuttoa analysoidaan kysymällä, miten maahanmuutto muuttaa suomalaista yhteiskuntaa ja miten Suomi modernina kansallis- ja hyvinvointivaltiona vastaa tähän muutokseen.

Eri maahanmuuttajaryhmien näkemykset ja kokemukset muuttamisesta, suomalaisesta yhteiskunnasta tai valtiosta saavat vähän huomiota. Syrjinnän analyysi jää valitettavan hajanaiseksi, rasismin käsittely jää marginaaliseksi eikä jälkikolonialismista puhuta mitään.

Tuomas Martikainen, Pasi Saukkonen & Minna Säävälä (toim.): Muuttajat: kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Gaudeamus 2013. 376 s. 4 tähteä.

Pasi Saukkonen: Erilaisuuksien Suomi: vähemmistö- ja kotouttamispolitiikan vaihtoehdot. Gaudeamus 2013. 252 s. 4 tähteä.

Markus Himanen