Arvostelussa Työmiehen vaimo -näytelmä.

Tästä pitäisi tykätä. Minna Canth tuotuna tähän päivään: reipas muistutus siitä, kuinka tuo kiivaskatseinen nainen tarttui jo 1800-luvun lopulla epätasa-arvoon koskettavilla teksteillään.

Teatteri Avoimet ovet on päivittänyt Työmiehen vaimo -näytelmän musiikilliseksi tragihupailuksi. Näytelmässä puututaan yhä ajankohtaisiin kipupisteisiin, muun muassa romanikysymykseen (Homsantuu-hahmo myy Iso numero -lehteä) ja naisen oikeuteen omaan rahaan.

Romanien asema ei vieläkään ole kummoinen, vaikka nykyään puhutaan lähinnä romanianromaneista. Samoin lavalta muistutetaan, että Suomessa naisen euro on 80 senttiä.

Silti havainto, että Canth on yhteiskunnallista, tuntuu niin läpeensä kulahtaneelta, että teosta on välillä kiusallista katsoa. Henkistä elvytystä, huudetaan, sitä tarvitaan tähän aikaan. Jaahas.

Näyttelijät on puettu mustaan ja lavaelementit ovat niukat: ensimmäisellä puoliajalla takkinaulakot ja toisella puoliajalla pleksiseinät. Välillä näyttelijät tarttuvat soittimiin ja laulavat tarinaa eteenpäin. Ensemble soittaa hienosti yhteen, ja sen seuraaminen viehättää.

Mutta miten on mahdollista, ettei vielä 2010-luvullakaan naisten kokemasta epätasa-arvosta pystytä kertomaan ilman, että lavalla venkoilee kurittomia miekkosia, suu virneessä valmiina lyömään läskiksi kaiken?

En kaipaa Canthiin paatosta vaan sitä varmuutta, jolla Canth asioista puhui. Ei paljon naurata.

Työmiehen vaimo Helsingin teatteri Avoimissa ovissa, esityksiä 26.4. asti. Kaksi tähteä.

Minna Canthin päivä 19.3. Minnan päivät -tapahtuma 15.–19.3. Kuopiossa.

Hannele Huhtala