Kati Pietarinen paneutui Euroopan maiden mummokäytäntöihin. Suomi vetää poikkeuksellisen kovaa linjaa, jota laki ei vaadi.
1. Käännytykset perustuvat viranomaisohjeeseen pikemmin kuin lakiin
Aikuisen ihmisen vanhempi ei ulkomaalaislain mukaan kuulu suomalaisen perheeseen. Tästä syystä iäkäs vanhempi saa jäädä suomalaisen lapsensa luokse vain poikkeustapauksessa.
Mummoille onkin Suomesta haettu oleskelulupaa sillä perusteella, että he ovat täysin ”riippuvaisia niistä omaisistaan, jotka ovat Suomessa asuvia Suomen kansalaisia tai että heillä on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää näiden omaisten kanssa.”
Koska laki ei kerro sen tarkemmin, miten kiinteä perhe-elämä tai täysi riippuvuus käytännössä määritellään, määrittelyistä on vastannut Maahanmuuttovirasto. Sen ohjeen 3/101/2007 perusteella esimerkiksi mummojen alkuperäiset kielteiset oleskelulupapäätökset on annettu.
Siksi mitään poliitikoiden lupailemaa lakimuutosta ei olisi tarvittu vaan pelkkä maahanmuuttoviraston säännön muuttaminen olisi riittänyt.
2. Euroopassa iäkkäät vanhemmat saavat elää lastensa kanssa
Toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa Suomesta vanhus käännytetään ulkomaille myös yksin laitoshoitoon. Yksinäiset yli 65-vuotiaat ja uuden kotimaan kansalaisuuden saaneista omaisistaan riippuvaiset olisivat saaneet jäädä, koska omaiset takaavat heille asunnon ja tulot.
3. Toisen EU-maan kansalaiselle on eri säännöt
”Jotta kaikki unionin kansalaiset voivat käyttää oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella vapauden ja ihmisarvon osalta objektiivisten edellytysten mukaisesti, tämä oikeus olisi myönnettävä myös heidän perheenjäsenilleen näiden kansalaisuudesta riippumatta”, todetaan Euroopan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä liikkuvuutta koskevassa direktiivissä 2004/38/EY.
Kiinnostavan direktiivistä tekee se, että siinä ”kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia ja siinä otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet” jopa siinä määrin, että ihmisestä riippuvaisia omia ja puolison sukulaisia pidetään direktiivin mukaan perheenjäseninä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU-kansalaiset saavat tuoda maahan huollettavanaan olevat omat ja puolison sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa ilman edellytyksiä täydestä riippuvuudesta tai katkeamattomasta perhe-elämästä. Tämä oikeus on kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla, jotka ovat Suomessa työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina. Heinäkuusta lähtien myös EU-maista saapuvat opiskelijat, joilla on riittävät tulot ja tarvittaessa sairausvakuutus, saavat tuoda isovanhempansa mukanaan. Äitien, isien ja isovanhempien ei pidä olla itse EU-kansalaisia.
Lue lisää Fifistä.
Kati Pietarinen
