Arvostelussa Antero Lindgrenin levy Talking with the Dead.

Levynkansikin sen kertoo: Antero Lindgrenistä on tullut onnellisempi. Poissa on kokonaisvaltainen vangitseva tummuus ja sielun ääriin menevät värinät.

Lindgrenin toinen pitkäsoitto Talking with the Dead sisältää herkkiä poppikipaleita, vaikka albumin nimen perusteella voisi odottaa muuta. Biisit ovat täydellisiä, pyöreitä ja aika kliinejä – vähän saippuamaisesti otteesta lipsuvia tarinahetkiä, mutta silti ehdottoman taitavia ja valmiita.

Jos ekalla levyllä äiti oli käsitteenä jonkinlaisessa keskiössä, nyt samaan varjoisaan tunnelmaan viittaava laulu tokalla albumilla on Line of Fathers. Biisi on mahtava. Kuuntelin sen putkeen ainakin kahdeksan kertaa ja silti tarina jatkaa raastamista, mutta hyvällä tavalla. Samaa kaivattua raskautta henkii ehkäpä myös Bells of Liberty.

Talking with the Dead on täydellinen autolla-ajo levy. Aion laittaa sen soimaan kesäretkille ja hymyillä koko ajan. Sitä paitsi, oli biisi valoisa tai tumma, Lindgrenin ääni on älyttömän seksikäs. Sellainen helpolta kuulostava, varma ja kaunis.

Antero Lindgren: Talking with the Dead. Ei-No Records 2013. Neljä tähteä.

Mirkka Hietanen