Viisi ajatusta kirjasta

Filosofian maisteri, muuttolaatikkorunoilija Sonja Vialva lukee Ville-Juhani Sutisen runokokoelman Merkkihenkilön mahdollisuus ja kirjoittaa viisi ajatusta.

1. Tämä runous tapahtuu markkinapihoilla, inhimillisen kuvotuksen kaatopaikoilla, kumiankkatehtaiden liukuhihnoilla, mahdollisuuksien puutarhoissa, verikuun alla, selluliittikuun alla, mustan kuun alla, kuun elimistössä, suden kaivossa. Syöksysyntyy lukija, runojen varjopäähenkilö, ilman kätilön käsien lempeyttä, ilman turvapaikan illuusiota: tule istumaan minun syliini sotaan jota käydään vapautuksen puolesta ja joka siis on mahdottomuus.

2. Töllötän Sutisen maalaamaa maailmaa kananmuna suussa. Mutisen: aikakauden yhteiskunnallisten instituutioiden tapahtumisen hitaus ei vastaa mitenkään runojen aikakäsitystä.

3. Nämä tietoisuuden sähköviestit, kirjalliset kollaasit, ovat vähintäänkin viiden aistin todistus. Tämä on todiste siitä, että runoutta ei voi palauttaa tai pelkistää filosofiaksi, semiotiikaksi, uskonnoksi tai yhteiskunnalliseksi pamfletiksi. Tässä on taiteen lahja – sen avaruuteen mahtuu kokonainen ihminen. Putoava löytää tarttumapinnan.

4. Laiminlyödessään runoutta yhteiskunta laiminlyö inhimillisen olemassaolon vivahteikkuutta.

5. Sutisen tajunnanmyrskysanoituksessa välkähtää klassikkokavalkadi, andalusialainen koira, Turun Runosmäen viettisusi, akateemisen käsityöläisyyden toteemipaalu, sielun keskeneräinen ruukku, lähiöfellinismi, uuden vastavoimalyyrisyyden kultainen käärmeenmuna.

Lukija: Sonja Vialva

Kirja: Ville-Juhani Sutinen. Merkkihenkilön mahdollisuus. 78 s. Savukeidas 2005.

Voima